Onpahan ollut kiirusta vaikka en oo kerinny paljon töissä homehtumaan. Kaikkea muuta on kyllä tullut tehtyä paitsi töitä. Olin tossa viisi päivää Levillä tyttöjen kanssa. Vietettiin samalla mun läksiäisiä ja yhden synttäreitä. Käytiin hiihtämässä kokonaiset 2km; tyylillä tietenkin. Lumikenkälenkki olikin jo sitten vähän pidempi; 8km ylä- ja alamäkeä ja huikeita maisemia. Sain vielä koko kenkäilyn ilmaiseksi koska kävin jälkikäteen reklamoimassa hajallisista varusteista; ne oli oikeasti hajalla...Ens vuonna menen L:n laskettelukouluun ja A:n lautailukurssille ja hankin ne Burtonin lautailureleet :) Pitää varmaan ottaa kaks viikkoa lomaa siihen että ehtii opettelemaan kaikki lajit. Käytiin myös kylpylässä ja kiitos ystäville ihanasta lahjakortista. Kävin kokemassa yliluonnollisia kokemuksia hierontapöydällä. Miten voi ihminen mennä niin sekaisin ihan tavallisesta puolen tunnin niska-hartiahieronnasta? En tiedä mutta näköjään voi. No, kyllähän siellä muutakin tehtiin kuin urheiltiin ja elettiin terveellisesti; ajantaju katosi ja työhuolet unohtui totaalisesti. Kiitos kanssamatkustajille ensiluokkaisesta seurasta ja pitkästä pinnasta. Toivottavasti otatte mut ens kerrallakin mukaan ja voidaan nauttia myöskin koko porukalla niistä yöllisistä revontulista.
Viimeisen viikon olenkin sitten sairastellut flunssaa ja silmätulehdus pakotti vielä sairaslomalle. Sitä on humalassa näköjään lainailtu meikkejä Vanhan Hullun Poron wc:ssä. Nyt nuorisolle ohje nro1: älkää ikimaailmassa lainatko silmämeikkejä kenellekään, edes tutuille. Tiesinhän mä sen, mutta lainasin kuitenkin kun oli niin kiva yhteenkuuluvaisuuden tunne siellä naisten wc:n peilin edessä alkuillasta. Tulee edullisemmaksi, kun ei tarvitse viikon päästä olla sairaana eikä uusia ja desinfioida koko meikkipussin sisältöä. Ai niin joo, kyllähän mä lilluin siellä Spa:n ulkoporealtaassakin tovin jos toisenkin ilman päähinettä koko rahan edestä.
Viime viikolla olin järkännyt korisjengille läksiäiset salanimellä "läskiäiset". Tarjolla oli nimittäin paljon skumppaa, lisäksi feta-parsapiirakkaa ja jätskiä. Lisäksi juotiin hedelmä-ja marjasmoothieita joita halukkaat saivat terästää vanhalla kunnon Stolishnajalla. (Jouluksi ostin viime vuonna ja yllättäen ei tullut juotua silloin. Outoa. ) Onneksi nyt meni paremmin kaupaksi ja itsehän näytin siis esimerkkiä. P. veti tietenkin tuplasmoothiet ilman alkoholia. Eli perinteiset naisten kemut, joihin oli eksynyt yksi urhea miespuolinen sekä yksi raskaanaolija. Kiitän kovasti teitä naisia seurastanne ja ihanista lahjoista sekä nostan hattua O:lle joka uskaltautui mukaan. Ainoan poikaystävän rooli ei ole näissä juhlissa se paras mahdollinen, mutta sitäkin hauskempi kun siihen osaa suhtautua oikein.
Oho, olen tainnut eksyä alkuperäisestä otsikosta. En oo vieläkään saanut lentolippua. Kyselin sitä eilen rekryfirmasta ja samalla tiedustelin milloin voisin tulla hakemaan Yrjönkadun toimistolle jääneet loput todistukset ja paperit. Tästähän tulikin sitten sellaine farssi ettei ole tosi. Rekrytoija vakuutti että kyllä ne lentoliput sieltä tulee, yleensä kaks viikkoa ennen lähtöä, joka on siis ihan kohta. Sitten se ilmoitti että kyselemäni alkuperäinen sairaanhoitajan tutkintotodistukseni ei ollut siellä että josko tarkistaisin omat kansioni. Sitä sitten sähköpostit sinkoili puolin ja toisin koko päivän päättyen siihen että lähdin Metropolia AMK:sta Bulevardilta hakemaan kopiota vanhasta v. 2001 tutkintotodistuksesta. Maksoin siitä 20e ja voitte kuvitella sävyn illan viimeisessä meilissäni ja kenelle se lasku lähetetään. Lauhkeasta luonteestani huolimatta osaan suututettuna kirjoittaa sujuvan häijysti ja itsevarmasti kantani perustellen, vaikka kasvotusten en samassa tilanteessa saisi sanaa suustani ja alkaisin itkemään kun niin kiukuttaisi. (And I am even better på engelska, joka on siis asiointikieli irkkufirman kanssa.) Tää oli kyllä viimeinen pisara koko pieleen menneessä rekrytointiprosessissa että ne hävittää mun tutkintotodistuksen, jonka itse olen onnistunut säilyttämään 11 vuoden ajan siististi tallessa! Ja kehtasivat vielä väittää että josko minä olisin säilönyt sen jonnekin eri paikkaan kuin muut paperit. Noh, illalla rekryfirman nainen soitti että oli kääntänyt koko toimiston ympäri ja kappas vaan, mun tutkintotodistus löytyikin sieltä. Sitten se olikin so, so, so sorry ja lupasi maksaa sen 20e anyway koska olin niin hiilenä. Lupasin ottaa kuitin maksusta mukaani ensi viikolla kun menen käymään toimistolla ja varmistamaan että kaikki paperit on nyt oikein. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Menipähän sekin päivä sitten kiukutellessa ja olin vielä oikeassa. Iso kiitos kuitenkin Metropolian harmaalle arkistonhoitajalle, joka vaivojaan säästämättä hoiti kaksi viikkoa normaalisti kestävän homman kahdessa tunnissa.
Siis tää edellinen tarina on vain jäävuoren huippu kymmenistä samantyylisistä pikkumokailusta rekryfirman puolelta ja ollaan jo aiemmin keskusteltu näistä asioista ja olen antanut asiakaspalautetta ettäkö jos sitten sillä seuraavalla hakijalla olisi vähän tasaisempi tie. Lentoliput tulee sitten todennäköisesti ensi viikolla...koitan ottaa rauhassa.
