Mun Suomi-loman jälkeen on kaikki mennyt enemmän tai vähemmän hyvin täällä. En tiedä johtuneekohan siitä että päätin vaihtaa asennetta positiivisemmaksi ja testata toimiiko huuhaa-piireissä paljon kohua aiheuttanut ”the law of attraction” todellisessa elämässä. Enivei, toimii taikka ei, mulla on jostain syystä mennyt kaikki ihan sattumalta putkeen sen jälkeen kun sen päätöksen tein. Ja nekin asiat jotka ei ole niin hyvin menneet niin ne osaa jotenkin asettaa omaan mitättömään arvoonsa nyt kun oma ajattelu on käännetty. Antaa nyt vaan kaiken hyvän tulla, on sitä tässä jo kärvistelty ihan tarpeeksi.
Oon nyt ollut vähän toista viikkoa uudessa työpaikassa ja oon aivan onnessani. Kuin olis kotiinsa tullut: Philipsin valvontamonitorit piippailee, kentältä soitetaan ennakkoilmoituksia, potilaat tulee joko ambulanssilla tai helikopterilla; osa potilaista puhisee hengityskoneissa, osa Bipapeissa ja kun on tosi kiire niin se kestää sen hetken ja sitten taas valmistaudutaan seuraavaan kiireeseen. Tiimityö toimii eikä tarvii yksin pakertaa selkä vääränä. Tämä meidän Critical Care on 15 paikkainen iso valvontahuone, jonne tulee kaikkein kipeimmät potilaat. Iso osa meille tulevista potilaista on auto-onnettomuuksien uhreja; pää- ja monivammapotilaita. Paikat T1-T5 on varattu trauma- ja ICU-potilaille, jossa potilas-hoitaja suhde 1:1. Loput potilaspaikat on vähän pienempiä ja yhdellä hoitajalla 1-2 potilasta. Uutta ja jännittävää mulle on lähinnä oleminen osana traumatiimiä. Kuulema maailman neljänneksi suurin traumacenter on tämä National Guardin Critical Care ja jos miettii liikenneonnettomuuksien määrää tässä maassa niin ei ihmetytä miksi. Ja ihan tosiaan täällä osataankin jotain.
Täysin eri meininki
nyt täällä töissä kun vertaa edelliseen Adult Careen. Ja siis
molemmat ollaan samaa ER:ää (?). Työkaverit kohtelee mua kuin ihmistä, puhuu mulle englantia ja ottaa mukaan keskusteluihin. Johtuneekohan siitä että isompi osa henkilökunnasta on länsimaalaisia tai jostain muista maista kuin filippiineiltä...taikka sitten jokin muu syy tähän yllättävän ystävälliseen käyttäytymiseen. Lisäksi työ itsessään on
mielenkiintoista kun potilaat on enemmän sairaita ja tulee olo että mun
ammattitaidosta on jotain hyötyäkin; samalla opin vielä uutta. En voi valittaa
kyllä nyt mistään.
Vapaa-ajallakin on
tapahtunut. Pari viikkoa sitten käytiin suomalaisporukalla paikallisessa
perinneravintolassa Najd Villagessa syömässä ja oli kyllä hieno kokemus. Ruoka oli
hyvää ja sitä oli paljon. Tarjoilu ja sisustus perinteistä beduiinityyliä ja
ruokailu tapahtui lattialla istuen. Alkupalaksi tietty arabialaista kahvia ja
tuoreita taateleita, nam ja sitten jotain kummallisia suolataikinakakkuja,
sivumakuna joku oksennusta muistuttava…Muuten ruoat kuitenkin maistui ja ihan
ähkyssä oltiin.
 |
| Alkupala Najd Villagessa - taateleita ja arabialaista kahvia suolataikinalla |
 |
| ja vatsat tuli täyteen |
 |
| Najd Village ulkoa - ja taas mentiin "väärästä" ovesta miesten puolelle, kunnes meidät ohjattiin nurkan taa family-sisäänkäynnille |
On ollut myös hauskaa
taas osallistua kaiken maailman teemabileisiin ja nähdä vanhoja tuttuja loman
jälkeen. Samat naamat aina varsinkin näissä meidän compoundin juhlissa pyörii,
mutta pitkän loman jälkeen on ollut tosi kiva tavata niitäkin. Viime
viikonloppuna oltiin myöskin Suomen embassyn happy hour- tapaamisessa ja tavattiin
muita suomalaisia. Zumbatunnitkin on taas aloitettu ja nyt joku toinenkin tanssitunti on tullut
ohjelmistoon, johon aattelin osallistua jos vaan saan aikataulut sovitettua. Jotain
”husslea” ja ”electric slidea” ilmeisesti – ei kyllä oo mitään käryä mitä
tanssilajeja ne on.
Sitten ensi viikolla ois
tarkoitus lähteä taas Jeddaan sukeltamaan ja joulukuun alussa aattelin mennä
Dubaihin viikoksi; josko sais vihdoin sen laskuvarjohypyn tehtyä...En vielä
mene vannomaan uskallanko mutta sellainen ois suunnitelma toistaiseksi...Mukaan
ois lähdössä hyppäämään pari kaveria ehkä mun entinen kämppis M. saattais tulla
Suomesta mukaan jos vaan saadaan aikataulut sovittua. Suomessa on kuulema vähän
tylsää ja lisäksi kylmä…heh.
 |
| tästä ois siis käytännössä kyse.....haaveet on tehty toteutettaviksi, vai mitä? |
Meille on myöskin E:n
kanssa tullut uusi kämppis A. jolle ollaan koetettu neuvoa miten päin täällä
kuuluu olla ja elää. Tosi aurinkoinen ja
avoin ihminen tämä uusi, joten varmaan tullaan hyvin toimeen. Se on aina
jännää että minkälainen ihminen sieltä tulee ja ollaan oltu onnekkaita nyt
tässä suhteessa. On vieläkin edellisiä kämppiksiä J:tä ja M:ää ikävä ja ollaan
pidetty yhteyttä facebookissa. Silti elämä on jatkuvaa muutosta ja tällä
hetkellä meidän ”perhe” on tällainen.
Näin täällä tämä elämä on taas alkanut muotoutua. Tällä hetkellä on hyvä vaihe menossa monessakin suhteessa. Ainoa todellinen huolenaihe on tää arabimaailman kuohunta. Ihan tosissaan joutuu miettimään että kuinka kauan täällä uskaltaa olla ennen kuin alkaa tapahtumaan. Viimeiset uutiset naapurimaista ja etenkin Syyriasta on olleet karua luettavaa. Paljon on spekulaatiota puoleen jos toiseen ja hyvin huolestuttavia uutisia enemmän tai vähemmän luotettavista uutislähteistä. Ja sellaisen käsityksen on nyt saanut että Saudi Arabia ei ole mikään ihan pieni tekijä tässä yhtälössä ja etenkin Syyrian sodassa ovat hyvinkin sotkeneet lusikkansa soppaan vartta myöten. Odottavalla kannalla valmiina poistumaan jos tarve vaatii; toivottavasti ei ennen toukokuuta tarttis lähteä...
On tää elämä ihmeellistä. Vaikka koko maailma kaatuisi niskaan niin loppupeleissä vain sillä on merkitystä miten itse siihen suhtaudut - vertauskuvallisesti sekä kirjaimellisesti. Muistakaa hymyillä :)
