Synttärit
Nyt sitten olen täyttänyt 35 ja pistää miettimään mitä sitä elämällään haluaa alkaa oikeasti tekemään. Syntymäpäiväni alkoi päiväbrunssilla hienossa hotellissa jonka maksoivat suomalaiset herrasmiehet, ja ostivat vielä valtavan kokoisen suklaatäytekakun jota sitten ei jaksettukaan syödä; otettiin siis kakku mukaan. Olin järjestänyt synttäreiksini grillijuhlat, jotka päättyivät saunomiseen meidän pihalle pystytettyyn telttasaunaan. Olin kutsunut juhliin parisenkymmentä uutta ystävääni ja vain sellaisia joita itse halusin kutsua. Erityisen kiitollinen olen niistä ihanista lahjoista joita en ollut odottanut lainkaan saavani ja siitä ihanasta tunnelmasta jonka jokainen läsnäolollaan loi; ja "happy birthday" -laulusta englanniksi ja suomeksi. Telttasaunassa parannettiin jälleen maailmaa ja keskusteltiin ihmissuhteiden kiemuroista ja elämänvalinnoista oikein pitkän kaavan mukaan paikallisten paramedic'ien kanssa. Saunominen tunnetusti innostaa miehiä keskustelemaan. Tässä suhteessa ei suomalainen eroa "ulkomaalaisesta". Hyvä ja kiitollinen mieli jäi niistä juhlista. Eipä olekaan tullut kunnolla juhlittua synttäreitä neljään vuoteen.
Häät
Myös toinen positiivisella tavalla yllättävä asia oli saamamme kutsut paikallisiin saudihäihin. Kämppikseni J. oli kutsuttu työkaverinsa veljen häihin ja hän pyysi minua mukaansa. Kun sattui vapaapäivät sopivasti niin laitettiin ykkösiltapuvut päälle ja mentiin.
Meitä kohdeltiin kuin filmitähtiä; otettiin todella sydämellisesti vastaan ja istutettiin parhaaseen pöytään ja meistä räpsittiin kuvia koko ajan. Koko sali oli täynnä viimeisen päälle pukeutuneita naisia. Missään en ole nähnyt niin paljon kimallusta ja kauniita pukuja kuin ehkä telkkarista katsoessani linnan juhlia kerran vuodessa. Ja nyt pääsin kaikesta tästä osalliseksi enkä ollut itsekään huonompi ilmestys uudessa sähkönsinisessä olkaimettomassa iltapuvussani. Bändinä oli upeaäänisiä naisia, jotka lauloivat rumpujen päälle melodista laulua arabiaksi, jonka tahdissa tanssittiin lavalla. Oikea melodinen musiikkihan on "haram" eli uskonnon vastaista samalla tavoin kuin naisten ja miesten "normaali" kanssakäyminen länsimaalaisen näkökulmasta.
Mutta meillä oli niiiin hauskaa. Koko ajan meihin otettiin katsekontaktia, 100 silmäparia tuijotti herkeämättä jokaista liikettämme. Meille tarjoiltiin arabialaista kahvia ja taateleita sekä leivoksia ja sitten taas pyydettiin tanssiin. Itse olisimme halunneet olla vähän pienemmässä roolissa sillä emmehän tunteneet morsiusparia lainkaan. Silti tempauduimme mukaan juhlahumuun ja yllättäen huomasimme että hääjuhlassa voi olla valtavan hauskaa myös ilman alkoholia. Laulamaan ei silti ryhdytty kannustuksesta huolimatta...todellakin parempi niin.
Juhla oli periaatteessa erilainen kotosuomeen verrattuna koska ainoastaan naiset juhlivat keskenään ja seinän takana miehet keskenään. Myös ruokailu oli järjestetty niin että aterioimme samassa tilassa mutta miehet olivat ruokailleet meitä ennen. Miesten jättämät ruoan ja riisintähteet olivat vielä pöydillä ja ruokaillessani seinän takaa saatoin myös kuulla että miesten puolella oli jonkinlainen melodisempi bändi. Perinteiseen valkoiseen hääpukuun pukeutunut morsian talutettiin naisten puolelle morsian hänen veljensä toimesta. Sen jälkeen sulhanen tuotiin lavalle morsiamen viereen kolmen sukulaismiehen kanssa. Sitten otettiin viisi minuuttia valokuvia ja hääpari poistui lähes heti yhdessä tilasta. Mielestäni kumpikaan ei näyttänyt onnelliselta, mutta tämä tosiaan on oma tulkintani enkä voi ikinä tietää tai ymmärtää mitä liikkui sinä iltana hääparin mielessä. Yhtä kaikki kyse oli kuitenkin meidän näkökulmastamme iloisesta juhlasta johon kuului tanssi, laulu ja ruokailu. Olisinpa vaan saanut ottaa valokuvia mutta se oli tietenkin jälleen kerran "haram". Aika monet muistot tässä maassa on saanut tallettaa rajattomaan biologiseen kuvakansioon pääkopassani.
Ilman Iqamaa
Ja kolikon kääntöpuolena sitten seuraavaan esimerkkiin kulminoituu tän touhun hankaluus. Olen kaikesta harmistuneena jälleen joutunut todella miettimään motiivejani täällä olemiseeni. Tunnereaktiot on vaan nyt hyvin paljon lievempiä enkä ole itkenyt, onneksi.
Kuusi kuukautta voimassa ollut multiple exit- ja re-entry viisumini vanheni ja hain uutta. Viisumia varten olin luovuttanut passini sairaalan Government Relations Officeen eli passitoimistoon ja 4.3. hain valmiin viisumini sekä passini toimistolta. Aiemmin asiassa ei ole ollut ongelmaa mutta tällä kertaa jouduinkin luovuttamaan iqamani ikään kuin pantiksi. Tähän mennessä olen oppinut että minnekään ei lähdetä ilman vuosittain myönnettävää iqamaa, joka toimii todistuksena työskentelystä ja asumisesta Saudi Arabiassa. Lisäksi sitä tarvitsee näyttää securitylle jos vierailee muilla compoundeilla, ja etenkin suurlähetystöalueella aina kysytään iqamaa; matka ei jatku jos ei ole iqamaa näyttää. Myöskin lentokentällä saatetaan passin lisäksi kysyä iqamaa, mutta ei kuitenkaan aina - puhumattakaan esim. matkapuhelinpalveluista joissa jatkuvasti joutuu iqaman kanssa käymään vahvistamassa henkilöllisyytensä milloin mistäkin syystä.
Kun kysyin syytä iqaman takavarikointiin minulle sanottiin että säännöt ovat nyt näin. Minkäänlaista selitystä ei annettu vaikka sitä toistuvasti pyysin. Päinvastoin minulle ilmoitettiin että jos säännöt tässä maassa eivät miellytä voin aina lähteä kotiin täältä. Tähän vastasin että ongelmana on se, että sääntöjä muutetaan kesken kaiken eikä niistä tiedoteta; samalla koetin vakuuttaa että todellakin tarvitsen iqamaani. Tähän vielä ihmeteltiin että mihin mukamas tarvitsen molempia, sekä passia että iqamaa. Kerroin että Suomen passilla minun on vaikea todistaa että asun ja työskentelen Saudi Arabiassa ja että kuten hyvin tiedetään iqamaa voidaan tässä maassa kysyä melkein missä tilanteessa hyvänsä. Silloin on vaikea poliisille selittää että minulla ei sitä ole kun työnantajani takavarikoi sen syystä jota minulle ei kerrottu. Myöskään valokopion saaminen ei ollut yksinkertaista mutta siihen suostuttiin kun en suostunut lähtemään toimistosta ilman sitä.
En voi käsittää että mitä hyötyä iqaman takavarikoimisesta on sairaalalle muuta kuin että halutaan hankaloittaa ihmisen elämää tarkoituksella ja kontrolloida menemisiä ja tulemisia. Ja mitä hyötyä ylipäänsä on olla minkäänlaista iqamaa ts. residence permit-korttia jos sen voi korvata passilla? Juuri siksi se on olemassa että sitä tarvitaan joka paikassa ja nimenomaan erikseen kun passi ei ole sama asia.
Noh, nyt sitten otin yhteyttä Suomen suurlähetystöön tämän iqama-asian tiimoilta ja katsotaan voidaanko siellä minua auttaa. Laitoin sähköpostia suurlähettiläälle ja hän vastasikin pian. Hän ei ole tällaisesta vielä kuullut mutta lupasi ottaa selvää. Tässä maassa kuitenkin yksittäisen työnantajan valta alaisiinsa on kuulema melkoinen. Noh, häneltä kuulen varmasti jossain vaiheessa jotain, vaikka tätä akuuttia ongelmaa se ei ratkaisisikaan.
Mulla on muutenkin vähän hampaankolossa tätä samaista Government Relations Officea kohtaan. Samantyylistä kohtelua sain saudielämäni alkutaipaleella kun olin juuri tullut maahan ja halusin säilyttää itse oman passini. Sairaalan säännöissä neuvotaan tuomaan passi säilytettäväksi sairaalalle jotta se ei häviä. Sen voi kuitenkin saada itselleen säilytettäväksi jos allekirjoittaa kaavakkeen jossa vakuuttaa pitävänsä siitä hyvää huolta, ja että on itse vastuussa jos se katoaa. Passin joutuu luovuttamaan ainoastaan sitä varten että saa puolen vuoden välein viisumin uusittua. Sitten passin saa jälleen takaisin. Ollessani uusi en näitä asioita vielä tiennyt ja kun asiaa kävin kysymässä tästä samaisesta toimistosta, niin minulle ilmoitettiin että kuvittelenko olevani jonkinlainen erikoishenkilö, parempi kuin muut ja että en tule passiani itselleni takaisin saamaan. Huvittavinta oli lausahdus: "do you think your somekind of angel from the sky that you think you need to be treated differently?" Ja toinen yhtä idioottti lause oli: "if you don´t like the rules of this country you can always go home". Onneksi olin kuullut kavereilta että voin täyttää sen kaavakkeen jolla vakuutan pitäväni passistani hyvää huolta. Kun tätä kaavaketta kysyin minulle ilmoitettiin että mitään kaavaketta en tule saamaan täytettäväksi. Mentyäni seuraavalla viikolla samaan toimistoon eri virkailijalle, asia hoitui helposti, täytin kaavakkeen ja sain passini. On se hyvä että on suomalaisia kavereita jotka tietää miten tässä maassa kuuluu toimia kun Government Relations Officessa ei tiedetä.
Kaikki tällainen on tietenkin täysin naurettavaa ja pistää miettimään yksittäisen virkailijan asennetta ja motiiveja. Tässä on se hauska asia että osalta ystävistäni iqama on takavarikoitu mutta ei kuitenkaan kaikilta. Ja ilmeisesti samalla virkailijalla asioineet ovat saaneet samanlaista palvelua kuin itse sain; toisella virkailijalla asioissa ei ole ollut ongelmaa. Ja kaikista huvittavinta on että näitä asioita joudun perustelemaan Government Relations Officessa, jossa nimenomaan kuuluisi tietää nämä asiat paremmin kuin minä ja olla valmiina selittämään miten mikäkin asia tässä maassa toimii. Pahinta tässä kaikessa on henkilökunnan suhtautuminen länsimaalaisiin ja naisiin. Asiakaspalvelutaidot on reväisty jostain vuodelta miekka ja kypärä jolloin beduiinit asui aavikolla ja naiset olivat karjaa ja kauppatavaraa. Sai taas hyvän kuvan saudimiesten asenteesta naisiin. Ja millään muulla ei ole isompaa merkitystä kuin sillä mitä sukupuolta olet ja mikä on kansalaisuus. Näiden urpojen ongelmana on jos vaalea nainen uskaltaa soittaa suutaan ja tämän vaalean naisen ongelmana on ylimieliset saudimiehet jotka saa kiksejä naisen kyykyttämisestä. Siitä ei hyvää seuraa.
Ehkä tämä asia on nyt se minun taisteluni tässä maassa. Meninhän tietenkin toistamiseen seuraavalla viikolla toimistolle vaatimaan iqamaani koska viimeksi eri virkailijalla oli eri säännöt. Yrittänyttä ei laiteta. Iqamaani en saanut ja asia eskaloitui kovaääniseksi sanaharkaksi ja taas hoettiin että jos ei säännöt miellytä voin ottaa exit-lipun kotimaahani. Mukana riitelemässä oli myös kämppikseni J. Virkailija väitti että valehtelen, että minulta ei ole mitään iqamaa kysytty lentokentällä. Tähän sitten vastasin että kuinka monta kertaa herra itse on lentänyt Suomeen jotta voi varmuudella väittää minua valehtelijaksi. Virkailija nauroi minulle päin naamaa ja siitä naamasta näki suoraan läpi. Sen jälkeen pyysin saada keskustella hänen esimiehensä kanssa ja otettiin puhelinyhteys korkeammalle taholle.
Tämän samaisen esimiehen kanssa olen siis jo aiemmin käynyt taistelun passini saamiseksi itselleni eikä hänen asenteensa yllättänyt nytkään. Häntä ei kuulema kiinnosta jos lentokentällä joudun ongelmiin. Ilmoitin hänelle että kyllä se vähän täytyy kiinnostaa ja pyysin myöskin hänen nimensä jotta voin sitten pitää häntä vastuussa siitä että lentoni peruuntuu ja samalla koko maaliskuun lomani Suomessa. Hän myös ilmoitti raportoivansa minusta esimiehelleni että katsotaan sitten miten suu pannaan. Ilmoitin hänelle työpaikkani, esimieheni nimen, sairaalan badge eli ID-numeroni ja todellakin kannustin ottamaan yhteyttä. Huvittavinta oli että tätä nimenomaista herraa kiinnosti erityisesti se mistä maasta olen kotoisin ja myöskin mistä maasta esimieheni on kotoisin. Mitä ihmettä näillä tiedoilla on tekemistä tämän sanaharkan kanssa? Ilmeisesti paljonkin.
Samaan aikaan "keskustellessani" toimiston esimiehen kanssa puhelimessa virkailija soitti turvapalveluun, jotta josko tulisivat poistamaan nämä kaksi naishenkilöä täältä toimistosta kun aiheuttavat ongelmia. Tämän jälkeen poistuimme tilasta omatoimisesti, että ei tarvinnut raahata väkivalloin. Ilmoitin asiasta esimiehelleni jota lähinnä nauratti koko touhu. Pahin mitä voi tulla on jonkinlainen varoitus huonon käytöksen vuoksi. Vuodessa voi kuulema saa saada kaksi varoitusta ja kolmannesta vasta lentää ulos, että silleen.
Hyvä asia tässä olisi se että asiat tulisivat päivänvaloon kuinka ihmisiä kohdellaan National Guardilla ja että myöskin saataisiin esille että tällainen typerä sääntö rajoittaa ihmisten liikkumista Saudi-Arabian sisällä ja lentämistä tiettyihin maihin. Mietin pitkään kannattaako työnantajaansa kritisoida julkisessa blogissa, mutta enää ei paljoa jaksa kiinnostaa. Jos tämä suomeksi kirjoitettu teksti ikinä saavuttaa oikeat ihmiset niin sehän on vaan positiivista. Jopa se että lähden tästä maasta tämän takia on minun kannaltani vain askel kotiinpäin. Sitä saa mitä tilaa, itse kukin. Niitä varoituksia odotellessa....
