Kesäloma ja takaisin aavikolle

Onnenhetki mörköpuvussa

Hei taas pitkästä aikaa.

Ihan aluksi pahoitteluni näin pitkästä tauosta. Olen kärsinyt jonkinlaisesta "writers block"ista vaikken mikään kirjailija olekaan. Niin monta asiaa on mennyt vauhdilla että en ole itsekään pysynyt mukana. Tän blogin nimi pitäis varmaan muuttaa "kaksi vuotta Riyadhissa", koska jäin tänne näköjään toiseksikin vuodeksi. Näin sitä itsekin yllättää itsensä tekemästä valintoja, joita ei ikimaailmassa olisi kuvitellut tekevänsä. Silti tuntuu siltä kuin eläisin enemmän täysillä kuin koskaan aiemmin. Johtunee juuri siitä että elän sitä elämää jonka olen itse valinnut. Samalla alkaa pikkuhiljaa karista sellainen turha valittaminen asioista joihin en voi vaikuttaa.... :D


                             



Kevät ja hiekkamyrskyt

Koko kevään tein paljon yövuoroja, suoritin kursseja ja täällä yksikkökohtaiset pätevyystestit olivat varsinainen päänvaiva ja veivät loputkin energiat. Jos niitä ei suorita niin pahimmassa tapauksessa palkka jää tulematta ja vähintään palkankorotus saamatta. Lisäksi keväällä sain jotenkin kaikki paperihommani solmuun passitoimistossa ja vielä kaksi päivää ennen kesälomalle lähtöä minulla ei ollut voimassaolevaa iqamaa, viisumia eikä Saudi Council-korttia ja passini oli sairaalalla tallessa. Oli vain lentoliput joilla ei tietenkään pääse maasta ilman passia ja viisumia.

Kaiken muun lisäksi olin sairaana yhteensä 7 viikkoa, joista vain neljä päivää sairaslomalla. Täällähän yleinen ilmapiiri on saikun ottamista vastaan vaikka olisit kuinka kipeä. Niinpä kaikki on sairaana töissä maskit naamalla. Ainoa kriteeri on että jos kävelemään pystyt niin olet työkuntoinen. Sieltä töistä sitten todennäköisesti sain sen tosi sitkeän hengitystieinfektion ja siihen yhdistettynä vielä koko kevään ja alkukesän jatkuneet hiekkamyrskyt eivät helpottaneet asiaa lainkaan. Ja vaikka tiesinkin että mulla on todennäköisesti vain sitkeä virusinfektio, niin tieto siitä että corona-virukset ja supertuberkuloosit jyllää Saudi Arabiassa, teki henkisen jaksamisen vielä hankalammaksi. Antibiootilla ja astmapiipulla pikkuhiljaa alkoi vointi kohentua ja keuhkokuva ja labrat oli normaalit - onneksi. Täällä on onneksi kaikki tollaiset ilmaisia henkilökunnalle. Ennen Suomen lomaani olin kirjaimellisesti loppuunajettu yskivä rätti.

Loppujen lopuksi sain kuin sainkin melkein kaikki kurssit suoritettua, joille olin ilmoittautunut, suoritin pätevyystestit ja kehityskeskustelun pomon kanssa sekä sain viisumit, passin ja pari muuta asiakirjaa hoidettua. Vähän piti kyllä muuttaa omaa taktiikkaa siellä passitoimistossa. Hymyilin paljon, kerroin liiba laabaa perheasioistani ja Nokian talousnäkymistä ja lopulta lähestulkoon "nuolin lattioita" siellä. Hassuinta tässä kaikessa oli että arkkiviholliseni passitoimistossa elikkä Government Relations Officen johtaja oli se joka viime kädessä hoiti iqamani uusimisen ja viisumini ennätysajassa, vain kahdessa päivässä. Ehkä halusi sitten tehdä jonkun hyvän teon kaiken sen ilkeilyn jälkeen. Ja olinhan jo kuukautta aiemmin pyytänyt kierrellen ja kaarrellen kirjallisesti häneltä anteeksi huonoa käytöstäni ja istunut kuuntelemassa minusta kerrottuja valheita. Enkä saanut edes varoitusta....Tai sitten siihen vaikutti se että olen ystävystynyt tämän arkkiviholliseni veljen kanssa joka on työkaverini. Tai se että olen hoitanut hänen äitiään sekä veljentytärtään päivystyksessä. Ja äitimuorihan ihastui minuun ikihyviksi ja halusi miniäehdokkaaksi pikkuveljelle. Oon mä varmaan jotain sitten tehnyt oikein vaikka olenkin tällainen huonosti käyttäytyvä kiukkupussi.(Tässä kohtaa minut tuntevat ovat ehkä kysymysmerkkinä..) Mene ja tiedä, niin vain asiat hoitui kuin taikaiskusta. Oli mahtavaa päästä vihdoin kovasti odottamalleni pitkälle kahden kuukauden lomalle Suomeen. Jo ajatus siitä että olisin lomani joutunut perumaan aiheutti kauhunsekaista olotilaa.



ACLS-kurssilla

ACLS-kurssilla




Kauan kaivatut dokumentit eli passi, viisumi, iqama ja Saudi Council registration kortti

            

            


                         


























Loma Suomessa

Suomeen lähdin sekavissa tunnelmissa. Oli toisaalta ihana lähteä, toisaalta kaikki tuttu ja jo turvalliseksi muodostunut pieni hieno elämäni uusine ystävineen piti jättää taakse. Olin myöskin keväällä tavannut ihanan ihmisen jota jäi niin kova ikävä. Mutta silloin on mentävä kun on mentävä.

Kämppikseni M. muutti vasta vähän aikaa sitten Suomeen ja nyt myös toinen kämppikseni J. oli lähdössä. Molempien kanssa oltiin jaettu ilot ja surut koko vuoden ajan ja nyt kaikki on muuttunut. Ikävää helpotti että ehdin nyt nähdä molempia kesällä Suomessa ja mun pieneen 28 neliön yksiööni Helsingissä majoittui vanha kööri eli entiset villa 63:n kämppikseni M. ja J. ja yksi kolmas saudikaveri. Meillä oli Turussa ja Helsingissä pienimuotoiset saudireunionit. M:n kanssa käytiin myöskin Pori Jazzeilla telttailemassa ja hauskaa oli. On ollut outoa nähdä nyt Suomessa kaikkia ihania ihmisiä, joita on tähän asti tavannut vain Saudeissa. Samalla toivoisin että joku heistä jäisi pidemmäksikin aikaa ystäväksi. Sen näkee sitten.

Kesän kohokohta oli kuitenkin Juhannuksenvietto Saijanlahdessa, Leppävirralla. Viime kesänä missasin sen ja tänä vuonna olin päättänyt että en missaa ja se päätös piti. Mummo ja Ukkikin oli paikalla mikä teki tilaisuudesta aivan erityisen. He ovat jo 89v. molemmat...Saijanlahden juhannuksessa on vaan sellaista taikaa jota ei ole mun elämässäni missään muualla. Sen taian tekee peilityynen järvenpinnan lisäksi juuri ne sukulaiset joiden kanssa on niin pitkä yhteinen historia. Kiitos kuuluu kaikille tänä vuonna mukana olleille - ensi vuonna uudestaan.

Loma oli onneksi niin pitkä että kerkesin nähdä myös kiitettävän paljon hyviä ystäviäni ja viettää aikaa ihan vaan omien vanhempien sekä veljen ja siskon perheiden kanssa. Ihanaa on ollut heitä nähdä, korvaamattomia hetkiä, siitä myös kiitokset. Nyt en sitten tulekaan Suomeen kuin vasta toukokuussa kun sopimus loppuu. Tällaisia lomia saa vain harvat ja valitut ja olen siitäkin kovin kiitollinen. Rahaa paloi kyllä enemmän kuin luvallista, en ennen tätä ole tajunnut miten kallista Suomessa voi olla lomailla. Ja vielä kun toinen kuukausi oli palkatonta niin, huhhei sitä rahanmenoa kun ei palkkaakaan tule.... Noh, ensimmäistä kertaa elämässä voi myöskin vähän törsätä jos on painava syy. Henkisesti loma oli mitä tärkein ja itseasiassa oli ihan kivakin aloittaa taas työt kunnon breikin jälkeen. Jotenka "money well spent" kuten sanotaan.

                                


Perinteinen juhannuskokko Saijanlahdessa, Leppävirralla

Back to the Sandbox

Nyt olen sitten vihdoin "päässyt" takaisin tänne hiekan ja auringon maahan. Puolet minusta jäi Suomeen mutta puolet oli iloinen tullessaan takaisin tänne villa 63:een. Täällä on kyllä aika tyhjää kun J. lähti. Henkinen tyhjiö kertaantui konkreettisesti mattojen puuttumisena ja kakkos-olohuone oli täynnä tavaraa jota jäi J:ltä ja vielä M:nkin tavaroita oli siinä kasassa. Niitä ollaan nyt syynätty uuden kämppikseni E:n kanssa ja koitettu saada jotain tolkkua. Ihanaa oli kuitenkin tulla omaan siistiin huoneeseeni.

Tuntemukset on hyvin ristiriitaisia, samalla kaikki on tuttua ja omat tavarat ja oma sänky ja samalla kauhean tyhjä olo. Tuntuu että liian moni ystävä ja tuttu on lähtenyt pois. Suomalaisiakin on enää kourallinen jäljellä, hiljattain on lähtenyt mun kaveripiiristä jo kymmenkunta ihmistä ja nyt pitäis sitten jaksaa tutustua uusiin ihmisiin, jotta vaje täyttyisi. En taida jaksaa.... Vasta ehdin tutustua näihinkin mutta tää luopuminen ja muutos kuuluu kuvioon täällä. Voi haikeus.

Tänne palattuani tapasin kuitenkin heti ystäviä enkä jäänyt kotiin sekoilemaan oman pääni kanssa. Mulla oli viikon verran vapaata tarkoituksella. Heti alkuun grillikemut Eskanilla (jenkkicompoundilla) oli ikimuistettavat ja haikeat. Yhden aikakauden loppu sekin omalla tavallaan. Näitä palolaitoksen poikia näin viime keväänä paljonkin, ja nyt sitten on koko poppoo on sanottu irti kahden viikon varoitusajalla. Ikävä tulee hauskoja bileitä ja ennenkaikkea mahtavia tyyppejä...

Jenkkien ammattitaito korvataan laiskanpulskeilla saudeilla. Anteeksi nyt vain käyttämäni ilmaisu mutta kahden viikon perehdytyksellä nää paikalliset "palomiehet" ehtii juuri oppia miten saa itseltään hengen pois. Onnea vaan niihin tulipalojen sammutuksiin sitten parin viikon päästä. Tämä on vaan yksi esimerkki ilmiöstä nimeltä "saudisation" jolla tarkoitetaan expattien eli ulkomaalaisten työntekijöiden korvaamista paikallisilla. Ilmiönä hirveän tervetullut että alkaisivat itse tehdä töitä ja rakentaa tätä maata. Tähän asti kaikki toiminnot on pyörineet ulkomaalaisvoimin, vain johtopaikoilla istuu saudeja. Pikkuhiljaa täällä asiat menee oikeeseen suuntaan ja samalla tällaisia ylilyöntejä ei kait voi välttää.

Positiivinen ilmiö on huomata tähän samaan aiheeseen liittyen että vaatekaupoissa, kosmetiikkatiskillä, alusvaatekaupoissa ja jopa ruokakaupassa on naismyyjiä. Enimmäkseen puhuvat arabiaa, mutta myös englantia auttavasti. Vuodessa on tapahtunut tällainen kummallinen ilmiö. Lisäksi jo puoli vuotta sitten sinkkumiehet päästettiin ostoskeskuksiin, kun aiemmin heiltä oli tämä luxus kiellettyä etteivät ahdistele avuttomia naikkosia. Niin ja tämän kesän aikana vaihdettiin viikonloppu pe-la kun se on ennen ollut to-pe. Oli hassua tulla takaisin kun viikonloppu oli vaihdettu. Täällä yllättävän helposti tapahtuu asioita ja sitten jotkut asiat ovat aivan hirveän hankalasti järjestetty. Tällä koetetaan päästä lähemmäs muiden maiden viikonloppua - helpottaa kansainvälistä liiketoimintaa. Tietenkään sitä ei voitu laittaa ihan la-su:ksi, hyvänen aika, sunnuntaihan on kristittyjen pyhäpäivä, pois sellainen vääräuskoisuus, heh. Kaikenlaista "edistystä" kuitenkin ihan puolen vuoden sisälläkin on tapahtunut...pikkujuttuja mutta kovin olen yllättynyt näistäkin muutoksista. Kohta varmaan naiset saa autolla ajoluvan ja aletaan investoimaan julkiseen liikenteeseen - joo ja lehmätkin rupee lentämään.

Järjestettiin myös kämppikseni E:n kanssa pientä grillijuhlaa meidän villaan viime viikonloppuna. Ostettiin uusi grillikin ihan vaan uuden aloituksen kunniaksi, ja myöskin siksi kun vanha oli kiikun kaakun puoliksi hajalla. Ihanaa oli nähdä kaikkia, suurin osa suomalaisia. Kiitos että tulitte ja toivotitte tervetulleeksi.

                               


grillijuhlat meillä, ulkona jo pimeää ja lämpöä se +38

Nyt sitten takaisin sorvin ääressä. Ihan sama meininki kuin kaksi kuukautta sitten. Hyvin otettiin vastaan, vaikka jostain syystä pelkäsin että ne syö mut elävältä. Nyt pari yötä töissä olleet itse asiassa kivoja. Johtuneeko ihan vaan omasta asenteestani, mene ja tiedä. Nyt en valita kun ei ole aihetta...

Heipat ensi kertaan :D