Taas on sattunut ja tapahtunut niin paljon ettei ole kyennyt kirjoittamaan. Jotenka tässä sitä tulee.


Elokuussa vietin 4 pvää Jeddassa sukellusreissulla. Aivan mahtavaa oli päästä taas vedenalaiseen korallimaailmaan; mä haluan takaisin sinne veden alle. Meillä oli paikallinen opas C. kierrättämässä läpi kaikki Jeddan sukelluskaupat ja nyt mulla on lähes täysin omat kamat ilmatankkia ja painoja lukuun ottamatta. Shoppailuun tuli ihan uusia ulottuvuuksia; niitä sukelluskauppoja oli kolme kertaa enemmän kuin Riadissa. Lisäksi käytiin katsomassa nähtävyyksiä "paragliding"-lentohäkkyrällä jolla pääsi jopa 1500ft korkeuteen (älkää kysykö mitä se on  metreissä...). Kyllä pelotti. Matkan kohokohta oli kuitenkin venesukellusreissu. Edullinen (300SAR) viiden tunnin reissu sisälsi kolme sukellusta eri riutoilla Punaisessa meressä ja aamiainen ja lounasbarbequen. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan.

Lisäksi Jeddassa käytiin hienossa Zodiac-nimisessä ravintolassa syömässä kattoterassilla ja näin varmaan maailman isoimman suihkulähteen. Semmoinen pilvenpiirtäjän kokoinen ilmestys. WAU.

Jännitystä saatiin vielä liikenteessä kun päästiin valitettavasti todistamaan "serious sandal surfing" joka on ilmiö jota ei kyllä pääse näkemään missään muualla kuin täällä. Elikkä edessä ajavan auton kuski avaa oven, astuu autosta ulos ja "surffaa" vauhdissa sandaaleillaan ja vauhtia oli se 100km/h. Se poika vielä kompastui ja sandaali kopsahti meidän autoon. Sai juuri ja juuri itsensä kammettua takaisin kuskin penkille jonka jälkeen vauhti tipahti ja meinattiin törmätä siihen auki olevaan oveen. Nilkka sillä taisi kyllä murtua. Elämä vilisi silmissä mutta onneksi meidän kuski C. osasi tehdä juuri oikea-aikaisen väistöliikkeen eikä törmätty. Tää on vain piení esimerkki näiden pahvipäiden harrastuksista. Näin käy kun rahaa on liikaa eikä mitään järkevää tekemistä vapaa-ajalla.  Hulluinta oli mun mielestä se että kaiken tän se kundi teki siinä pyjamassa. Olis edes ollut kypärä tai jotkut suojaimet, mutta ei, vaan sandaalit ja se valkoinen kaapu..huoh... En oikein tiedä olenko vihainen vai vaan vilpittömän onnellinen siitä että ollaan kaikki hengissä ja siitä etten traumatisoitunut siitä että olisin nähnyt ihmisen heittävän henkensä meidän tuulilasiin. Tällaista näkee vain Youtubessa; ei oikeessa elämässä. Toisaalta joku nekin videot on tietty kuvannut.

Juurikin nyt rötkötän Hki-Vantaan lentokentän lepodivaanilla odottelemassa konetta Istanbuliin. Alkuperäinen kone oli rikki ja nyt neljän tunnin odotus palkitaan sillä että seuraavakin kone on 2h myöhässä. Bye bye jatkolento Riadiin illalla kello 20; turha toivo. Onneksi Turkish Airlines tarjosi odottajille 12e voucherin jolla sai ostaa mitä ikinä haluaa. Mitä ihmettä saa 12 eurolla Hki-Vantaan lentokentällä? Otin ison lasin punaviiniä.

Joo, ehkä syytä kertoilla taustoja miten tähän on tultu kun en ole pariin kuukauteen kirjoitellut. Luonnostelin osan tekstistä noin viikko sitten junassa, mutta kirjoituskriittisenä en ole saanut julkaistua. Nyt julkaisen vaikka en olekaan kauheasti korjaillut.

No niin. Terveisiä junasta matkalla Kuopioon. Ramadan on lusittu ja nyt olen viettänyt aivan ihanaa lomaa  kolmatta viikkoa täällä Suomessa. Lomaan on mahtunut jos jonkinlaista. Lähinnä olen tavannut ystäviä ja perhettä ja käväisinpä tuossa myöskin Radio Suomen toimituksessa viime viikolla. Halusivat haastatella mua aiheesta ”kokemuksia suomalaisena sairaanhoitajana Saudi-Arabiassa”.  Kokemuksena haastattelu oli mielenkiintoinen ja haastattelija oli mielestäni taitava ja osasi kysyä oikeat kysymykset. Se on sitten eri asia olenko osannut vastata niin että siitä joku jotakin tajuaa. Onpahan sitten sitäkin lajia kokeiltu kerran elämässä. Vielä ei ole tietoa milloin ohjelma tulee ulos. Kunhan nyt editoivat sen ensin jotenkin ymmärrettävään muotoon. Laitan sitten linkin tänne sivuille mutta jossain vaiheessa Yle Areenasta pitäis löytyä.

Olen nyt vihdoin saanut vuokralaisen hommattua itselleni. Aiemmin oli hyvin epävarmaa että jäänkö vuoden loppuun vai miten, joten olen pitänyt kämppää tyhjillään. Oli kyllä ihana tulla omaan kotiin. Nyt kuitenkin olen päättänyt jäädä ainakin sopimuksen loppuun. Sanoin viime viikolla itseni irti entisestä työpaikasta ja olen todellakin heittäytymässä kokonaan irti oravanpyörästä. Tunne on jotakuinkin mahtava; ennen kaikkea positiivinen vaikka siihen liittyykin raskasta luopumista työpaikasta jonne on ollut ilo mennä yli seitsemän vuoden ajan. Kaikenlainen heittäytyminen antaa niin paljon virtaa taas tehdä uusia asioita. Tekemällä asioita eri tavalla avautuu ihan uusia ovia joita ei etukäteen olisi osannut kuvitellakaan.  Pitää vaan uskaltaa ja sen jälkeen kaikki sujuu kuin itsestään. Vuokralainen on nyt mun kämpässä huhtikuuhun saakka määräaikaisena. Katotaan sitten mihin päädyn tän jatkamisen suhteen. On tullut entistä enemmän sellainen olo että yksi vuosi Saudi Arabiassa on mulle riittävä aika eikä yhtään enempää. Alan olla liian vanha kaikenlaiseen tyhjänpäiväiseen kotkottamiseen asioista joilla ei ole merkitystä. Ja sitä mun työ Riadissa on joka päivä. Siinä on puolensa mutta taitaa riittää tätä lajia yksi vuosi.  Ja kun uutisia kuuntelee niin ei oikein houkuttele jäädä sinne arabimaailman kuohunnan keskelle pidemmäksi aikaa. On vaan ajan kysymys milloin levottomuudet leviää toden teolla myös Saudeihin. Noh, mieli ehtii vielä muuttua moneen kertaan kunhan pääsen taas Riadiin.

Ramadanin loppua juhlittiin siis 24.8. perjantaina ja oli aika mielenkiintoista aikaa päästä oikein kunnolla osallistumaan muslimien paastokuukauden viettoon. Mun kategoriassa ramadanin vietto menee  samaan kastiin kaikenlaisen muun hölynpölyn kanssa jota joutuu kestämään koko ajan. Sääntöjä vaan vähän enemmän. En nyt voi sanoa että olisin siitä ajasta nauttinut mutta kokemuksena en vaihtaisi mihinkään ja uuden oppiminen on aina kotiin päin.

Ramadanin aikaan muslimit paastoavat auringonnoususta auringonlaskuun.  Tämä tarkoittaa käytännössä että edes vettä ei juoda. Luonnollisesti Saudeissa myös ei-muslimit tukevat muslimeja tässä paastoprojektissa olemalla julkisesti syömättä ja juomatta. Rukouksia on saman verran kuin normaalistikin eli viisi kertaa päivässä mutta Ramadanin aikaan ne kestää vähän pidempiä aikoja elikkä 30-45 min. normaalin noin 20 min. sijasta. Rukousajat määritellään Mekasta käsin ja ne voi tarkistaa päivittäin Googlesta. Käytännössä kukaan ei jaksa niitä seurata vaan mennään sen mukaan kun rukouskutsu kuuluu kovaäänisistä. Itse kutsun rukousakaa ”salaattiajaksi” koska arabiankielinen termi on ”salat” ja sitä sitten hoetaan kun halutaan potentiaaliset ostajat häätää kaupoista ulos kesken ostosten teon.

Ramadan muuttaa kauppojen aukioloaikoja. Monet kaupat aukeaa vasta klo 21:30 ja on auki yöllä kahteen. Osa isommista ruokakaupoista tosin oli auki myös aamupäivällä ja jotkut muutkin liikkeet. Siinä pitää sitten sihdata se kauppaan lähteminen seuraavanlaisesti:  laskea ajoaika suurin piirtein että ehtii sinne kauppaan ennen klo 11 taikka sitten klo 13 jälkeen. Siinä välissä on luonnollisesti lounas- sekä rukousajat jolloin on turha mennä repimään ovea.  Koskaan ei voi tietää miten mikäkin liike tulkitsee aukioloaikoja; välillä ei kiinnosta edes lähteä yrittämään kun on niin h*tin hankalaa. Helpointa oli lähteä kaupoille illalla työpäivän jälkeen kun tiesi että silloin oli ainakin varmasti kaupat auki.

Ja voin kertoa että kun sinne kauppaan vihdoin keskellä yötä pääsi niin mä en ollut ainoa siellä ostoksilla olija. Koko kaupunki oli täynnä ihmisiä ja autoja, ruokaa tarjoiltiin  kadulla autojen takakonteista ja liikenne oli sen mukaista. Puolen tunnin matka saattoi kestää taksilla jopa  1,5h  ruuhkien takia. Ja niihin ruuhkiin kun yhdistetään paikallinen ”kuka ehtii ekana punaisia päin”-liikennekulttuuri,  niin lopulta kukaan ei pääse minnekään. Mitä muutakaan sitä haluaisi tehdä keskellä yötä kuin istua taksissa matkalla ruokakauppaan? Ja mitä väliä on silläkään että aamulla pitää taas herätä 05:30.

 

Täällä kaikki menee ääripäähän. Nukutaan ensin koko päivä ja illalla aloitetaan valtavat syömäjäiset ja ostetaan uusia astiastoja ihan vaan ramadanin yösyöpöttelyä varten. Monet saudit myöskin kuulema lihovat paaston aikaan koska ruokamäärät joita yöaikaan syödään ovat niin valtavia. Vastaavasti aktiviteetit on minimissä koska pitää keskittyä henkisiin asioihin = nukutaan koko päivä jotta jaksetaan riehua illalla ostarilla. Saudien ei luonnollisesti tarvitse mennä klo 7:00 töihin; sitä varten on vierastyövoimaa eli minä. Asiaa ihmetellessäni sain kuulla että todellisuudessa muslimien kuuluisi rauhoittua paaston aikaan Allahin palvelemiseen sekä rukoilemiseen. Auringon laskiessa paasto katkaistaan runsasenergiaisilla taateleilla ja sitten syödään kevyitä keittoja tms. helposti sulavaa ruokaa auringon nousuun asti.  Sitä voi yrittää elää niin kuin profeetta Muhammed opetti mutta kun sääntöjä on liikaa, putoaa pohja niiden noudattamiselta. Toisaalta osa potilaistani noudatti näitä ohjeita eikä se heille ollut mikään ongelma; yleensä kyse oli vanhemmista henkilöistä jotka kieltäytyivät tarjoamastani kiinteästä ruoasta ja pyysivät keittoa iltapalaksi (lue: aamupalaksi). Samat kohteliaat henkilöt osoittivat muissakin toimissaan kunnioittavansa Islamin lisäksi myöskin lähimmäisiään uskonnosta riippumatta.

 

Ramadanin loppumista juhlittiin pari,kolme päivää jokailtaisin ilotulituksin. Aika mahtavaa kun yhtenä iltana terassilla istuessa alkoi ilotulitukset ihan yllärinä.

 

Ramadanin aikaan päivystyspoliklinikalla oli vähän rauhallisempaa kuin normaalisti, mikä oli ihan kivaa. Kiirettä on ollut ihan tarpeeksi. Samalla lailla kuin esim. loma-aikaan Suomessa myös täällä rauhoitutaan kotiin ja sitten lomien jälkeen luonnollisesti tullaan päivystykseen milloin milläkin vaivoilla. Sairaalassa lääkkeiden antoajat muuttuivat niin että aamulääkkeet annetaan vasta illalla ja tosiaan myöskään työpaikalla ei saa julkisesti syödä eikä juoda edes vettä. Tää vedenjuonnin kieltäminen oli mulle ehkä vaikeinta kun tehdään pitkiä päiviä ja taukoja ei ole montaa.

Tein parit yövuorot heti ramadanin alkuun ja iloiseksi yllätyksekseni  yövuorot oli tosiaan helpompia juuri tähän aikaan kuin päivät; yöllä sai syödä ja juoda. Sairaalan ruokalassa sentään sai syödä päivälläkin, mutta aukioloajat olivat lyhyemmät  ja niitä noudatettiin orjallisesti. Jouduinpa jättämään ruoan yks päivä kesken koska ruokala meni kiinni ja olin juuri ehtinyt ottaa ruokaa ja ajattelin että kai otetun ruoan voi syödä loppuun. Onhan sekin nyt sitten koettu että työpaikan ruokalasta heitetään ulos kesken ruokailun; enkä edes rettelöinyt ;) Ruokalan setä oli pahoillaan mutta selitti että hänelle tulee sitten siitä vaikeuksia jos hän antaa ihmisille erivapauksia. Tätä oli hyvin vaikea ymmärtää silloin kun olin syönyt vasta puolet ruoastani. Nykyään ymmärrän sitä setää hyvin. Ramadanin lopulla kuulin että joku oli jopa saanut potkut koska oli juonut vettä sairaalan käytävällä päiväsaikaan. Voi hyvää päivää mikä hirveä rikos….Toisaalta täällä on valtavasti sääntöjä ja kohtuuttoman kovat rangaistukset. Toisaalta sääntöjä on niin paljon ettei niitä kukaan pysty noudattamaan ja vallitsevaksi toiminnaksi vakiintuukin että kaikkea saa tehdä kunhan ei jää kiinni. Ja mikä hirveintä rangaistukset ei todellakaan ole samoja kaikille. Mun on hyvin vaikea kuvitella että joku johtoportaasta olisi saanut veden juonnista potkut; todennäköisesti kohteena oli joku bangladeshiläisistä siivoojista eikä kukaan länsimaalainen  tai vaaleahiuksinen.

 

Sanktiot riippuu täysin asemastasi  hierarkiassa sekä hyvin paljon siitä minkä maan kansalainen olet.  Mun on vaikea hyväksyä sellaista maailmaa. Haluaisin vain elää sellaisessa kuplassa että kaikki ihmiset on tasa-arvoisia kansalaisuuteen, ihonväriin , uskonnolliseen- tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Suurin osa maailmasta ei edes halua ajatella niin ja se on  ollut mulle valtava pettymys. Todellisuus on niin paljon karumpaa. Suurin osa mun potilaista Saudi-Arabiassa on kuitenkin ihan taviksia samalla tavalla kuin suomalaisetkin tavikset, jotka käyvät joulukirkossa ja joiden lapset kastetaan kristinuskoon mutta jotka ei varsinaisesti ole miettineet uskovatko vaiko eivät. Tavallisilla ihmisillä on muutakin tekemistä elämässään kuin pohtia tällaisia asioita eikä kaikkien tarvitsekaan. Tällä vuodatuksella yritän sanoa että sillä ei todellakaan ole merkitystä oletko muslimi vai kristitty tai ateisti; hyvät teot ja inhimillisyys on paljon tärkeämpiä kuin mihin uskot tai mitä julistat. Ja suurimmassa osassa uskontoja toistuu nämä samat elämänohjeet miten toimia oikein. Oikean ja väärän rajat on aika universaaleja riippumatta uskonnosta. Jos saudit elää kuplassa niin niin olen elänyt minäkin; suomalaisen ihmisen kuplassa, jossa kuvitellaan että koko muu maailma toimii samalla lailla kuin me suomalaiset – tai ainakin kuuluisi toimia. Todellisuudessa suurin osa maailmasta ajattelee ihan eri tavalla aika monesta asiasta verrattuna meihin suomalaisiin. Samalla tavoin saudit kuvittelee että koko maailma pyörii profeetta Muhammedin opetusten mukaan. Sitten se on kauhea shokki kun niin ei olekaan ja sitten siihen reagoidaan kieltämällä kaikki länsimaalaiset vaikutteet. Toiminnan pohjana on tuntemattoman pelko.

 

Sama ilmiö toistuu suomalaisten ulkomaalaisvihassa. Kaikista kivointa ja helpointa olisi kun menisivät vaan takaisin omaan maahansa siitä häiritsemästä minun rauhaani. Käyttäytyvätkin niin oudosti eivätkä edes osaa suomea puhua.  Avoimuus, uuden opettelu ja heittäytyminen on niin vaikeaa meille sulkeutuneille suomalaisille.  Siinä tulee sulkeutuneelle suomalaiselle perspektiiviä kun heitetään kylmiltään muslimien keskelle. Ei osaa puhua arabiaa edes, on väärän värinen eikä kaiken kukkuraksi osaa pukeutuakaan oikein. Taitaa olla joku "lortto" kun ei ole huntuakaan päässä ja esittelee paljaita käsivarsiaan. Tällä vertailulla haluan herätellä suomalaisia kyseenalaistamaan omia mielipiteitään ja asettumaan sen pakolaisen asemaan helsinkiläisessä vastaanottokeskuksessa. Kuinka moni teistä vapaaehtoisesti jättäisi kotinsa ja rakkaansa ja lähtisi maahan josta ei tiedä mitään? Haastan kaikki ensin kokeilemaan ja arvostelemaan vasta sen jälkeen. Meillä on sentään mahdollisuus lähteä vapaaehtoisesti.

 

Tällaisia ajatuksia ja itsetutkiskeluja tällä kertaa. Saatan lisäillä kuvia myöhemmin, mutta nyt ehkä tärkeintä on saada tämä teksti ulos jotta säilyy teilläkin mielenkiinto. Ensikertaan :D