keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Paluu arkeen ja sekavat fiilikset

Hei taas kaikki. Kirjoittelen tällaisin epämääräisin väliajoin. Nyt täytyi heti laittaa kokemuksia lomalta paluusta. Se ei olekaan ihan yksinkertaista palata takaisin. Tosi sekavat fiilikset. Tuntui ihan kauhealta lähteä omasta kotoa tuttujen rakkaiden ihmisten luota. Soitin taksin ennen lähtöäni ja kummallinen asia tapahtui. Tuttu taksikuski oli puhelimessa niin iloinen kun olen tulossa takaisin, että tuli itsellekin sellainen olo, että hetkinen, mullahan on myös ikävä niitäkin ihmisiä, jotka on siellä Riadissa. Siis siellä minne en halua mennä on mun toinen koti. Ja mun ihanat kämppikset M. ja J. tekee siitä kodin tuntuisen. Tippaakaan ei ole mun armasta työnantajaa ikävä, mutta ystäviä ja työkavereita kylläkin. Ja heti Compoundille päästyäni  oli naapurintädillä bileet jossa oli paaljon tuttuja naamoja. Tuli ihan semmoinen olo että mähän kuulun myöskin tänne, näiden ihmisten seuraan. Positiivisella tavalla hassua.


Mulla oli tässä vielä viikon verran luppoaikaa ennen töiden alkua. Olin suunnitellut sukellusreissua joka peruuntui. Lennot Egyptiin oli liian kalliit näin lyhyellä varotusajalla. Ehkä joskus toiste. Sen sijaan lähdettiin mun sukelluskaverin N:n kanssa Bahrainiin, Manamaan. Bahrain on yksi niistä pikkuvaltioista Saudi Arabian naapurissa Persianlahdella. Lento Gulf Airilla kesti vain tunnin ja sinne pääsee myös kätevästi autolla neljässä tunnissa. Täydellinen viikonlopun pakopaikka siis jossa saa olla normaalisti vaikka ollaankin muslimimaassa. On baareja joissa tarjoillaan alkoholia, on elävää musiikkia ja elokuvateattereita. Lisäksi naiset saa itse valita pukeutuuko abayaan vaiko ei. Miehen kanssa voi käydä shoppailemassa ja treffeillä vaikkei oliskaan sen kanssa naimisissa...ja vaatekaupoissa on sovituskopit. Taas tullaan siihen että sitä islaminuskoakin voi harjoittaa niin monella eri tavalla.

Käytiin sitten joka päivä leffassa, syötiin ja juotiin hyvin ja hotelli Kempinski oli hävyttömän hieno ja kallis. Vuokrattiin myös auto ja aika kalliiksi tuli sekin kun ei sitten kuitenkaan niin paljoa ajeltukaan; vain lentokentältä hotellille ja takaisin (heh). Edullisemmalla hotellilla ja ilman sitä autoiluhommaa oltais päästy puolet halvemmalla, mutta toisaalta ei kaduta koska "rahalla saa ja hevosella pääsee". Viiden tähden hotelli + spa-, hieronta- ja hoitolapalveluineen oli niin mahtava kokemus, että en vaihtaisi mihinkään. Siinä meni tällainen budjettimatkailija ihan kipsiin kun niin hienoa oli. Ja on eri asia ajella Lexuksella katsella edessä avautuvaa futuristista kaupunkikuvaa kuin mennä taksilla. Tietysti jos vertaa Suomen hintoihin niin Suomesta ei varmaan sellaista luksusta edes löydy; ei ainakaan sairaanhoitajan tuloilla. Oli myös kiva huomata että on olemassa sellainenkin asia kuin "customer service". Sitä kun ei täällä Riadissa luonnollisesti ole.

Liikenteessä oli perus arabimeininki, mutta johtuen ehkä useista liikenneympyröistä, niin vähän selkeämmin toimi kuin Riadissa. Vähän hassustihan ne niitä ympyröitä ajoi, mutta on sitä itselläkin joskus mennyt kaistat sekaisin Haagan ympyrässä...Bahrainin matkailijoille voin lämpimästi suositella irkkubaari JJ´s:tä jossa on irkkutyyliin joka ilta livebändi, hyvää pubiruokaa ja ihka oikeeta siideriä ja erilaisia oluita. Niin, ja käykää kattomassa Oliver Stonen uusin ohjaus "Savages". Huikea ohjaus, näyttelijät ja juoni...tosin K18 eikä sovi heikkohermoisille. Niin harvoin tehdään enää todella hyviä elokuvia.


Nyt on ensimmäinen työvuoro takana ja yö oli todella kiireinen. Aika hyvin pääsin hommiin käsiksi enkä ollut sen enempää pihalla kuin aiemminkaan. Uusia käytäntöjä oli otettu käyttöön joitakin ja jotkut salasanat oli vaihtuneet. Täällä vaihdellaan näitä käytäntöjä harva se päivä joten ei ollut lainkaan yllätys että pari uutta kaavaketta oli taas lanseerattu markkinoille ja että sähköpostini oli täyttynyt kaikenmaailman tärkeistä "high performance"-sertifikaateista ja kannustus ja muistutusviesteistä. Vastaanotto oli lämmin ja kaikki oli iloisia kun olin tullut takaisin. Tarjoilin sitten filippiinoille Fazerin sinistä ja vein lupaamani Finland-jääkaappimagneetit kaikille kivoille tyypeille jotka kerää niitä; vielä on pari jakamatta.

Nyt olen vähän päivittänyt motiivejani ja tavoitteitani täällä olemiseen. Koetan nyt tehdä kunnialla tämän sopimuksen loppuun ja huhtikuussa takaisin Suomeen. Nyt on seitsemän kuukautta aikaa treenata itsensä kuntoon ja tehdä vähän ylitöitä. Vähän pitäis saada kahisevaa taskun pohjalle ennen kuin täältä lähtee. Kuukauden päästä on suunnitteilla tyttöjen kanssa viikonloppureissu Dubaihin ja Abu Dhabiin. Tammikuussa vuorossa sitten kahden viikon loma Thaimaassa suomi-kavereiden kanssa.

Matkoja ja omaa elämää suunnitellessa ei käy aika pitkäksi. Ensi kertaan, moi :D