Joulun alla

 

Hei taas. En ees viitti pahoitella että on ollut pitkä tauko. Kyse ei ole mistään "writers blockista" vaan ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa pysähtyä hetkeksikään. Niin paljon on tapahtunut, dokumentointi on ollut toissijaista.

Joo, se työrupeama vei mehut täysin. Nyt olen sairaslomalla selkä jumissa ja räkä vuotaa, ei mee kauheen komeesti just tällä hetkellä. Urheilut on jääneet satunnaisiin uimiskertoihin ja zumbaan, joita jaksaa just ja just tehdä väsyneenäkin. Muuten olen priorisoinut vapaa-aikani pyykinpesuun ja nukkumiseen - yleensä meikit naamalla työvaatteet päällä. Hiuksia harjatessa lähtee vähän enemmän irti kuin ois tarvetta. Olen ainakin yrittänyt, siis testannut miten paljon pystyn tekemään ylitöitä ja yövuoroja. En tajunnut että tän ikäisenä pitää vielä tällä lailla omia rajoja koetella, näköjään täytyy. Mun kipuraja menee neljässä ylityövuorossa eli 19 x 12h työvuoroa/ 4 viikon lista. "Urheat" (lue: rahanahneet marttyyrit) työtoverini tekevät viittä tai kuutta ylityövuoroa, siinä ei paljoa vapaata jää kuukaudessa. Ja samalla tunnen itseni huonoksi kun en pysty samaan...magee fiilis. Olen siis itsekin marttyyri ehkä.

Kevennyskuva kaiken valituksen keskelle: tuberkuloosimaski N95:n testausta ER:ssä. Tuloksena oli että se maskihan vuotaa, ei istu mun naamaan. Että InsaAllah tai suomeksi Herran haltuun...

Menin sitten Employee Healthiin Centeriin (EHC) valittamaan selkää, kun en oikein pysty kumartumaan ja kipu on jatkuvaa. Buranaa oon vetänyt sen kolmisen viikkoa lähes päivittäin...Edellisviikolla kävin jo magneetissa ja mulla oli jo fyssarille aika varattuna; että kaikkeni olen tehnyt välttääkseni sairasloman ottamisen. Huvittavinta oli siellä EHC:ssä sen lääkärin kommentti että heille on annettu ohjeet ettei näitä sairaslomia oikein saisi kirjoitella, että voisinko vaikka ottaa jotain lääkettä kipua lieventämään jotta voisin jatkaa töissä - siis mitkä ohjeet?! Katoin sitä epäusko silmissä ja sitten jouduin rautalangasta vääntämään miksi tarvitsen lepoa. Sillä ei näköjään ole mitään käsitystä mitä mun työnkuvaan kuuluu. Sitten käytiin läpi mun sairaslomakertymät ja kun en ole yli puoleen vuoteen ollut saikulla niin suostui kirjoittamaan yhden päivän, yhden päivän! Kiitin kauniisti ja lähdin sairaslomalappu kourassa kotiin. Jätin sanomatta, vaikka olisi tehnyt mieli että "ensi kerralla kun teille tohtori tulee sydänpysähdys ja joudutte päivystykseen niin jätän elvyttämättä kun en pysty siihen".

Samalla päätin etten enää mene sinne itseäni nöyryyttämään vaan mielummin kipeenä töihin. Niinhän kaikki mun kollegatkin tekee pomoa myöten, ovat kipeenä töissä kun sairaslomaa ei kirjoiteta. Yksikin työvuoro kolme ihmistä oli flunsassa maskit naamalla, yksi lenkkasi polvikivun takia, minun lisäkseni toinen kollega ei voinut nostella mitään selän vuoksi ja eräs oli toipilaana sappileikkauksen jäljiltä ja veti kipulääkkeitä. Ja kyse on Resuscitation Unitista, jonne tulee päivystyksen hankalimmat tapaukset. Lähes joka vuorossa on vähintään yksi elvytys, yhtenä kivana päivänä oli viisi "cardiac arrestia", että siitä voi päätellä missä kunnossa ne meidän asiakkaat on. Todella pitkänäköistä politiikkaa. Paikataan hoitajavaje teettämällä ylitöitä niin paljon kuin kehdataan ja sitten kielletään työterveyslääkäriä kirjoittamasta sairaslomia. Kyllä mulla taitaa olla lähtölaskenta alkanut. Sopimus loppuu toukokuussa ja vaikka mahdollisuudet matkusteluun ja itsenäiseen elämään on lähes rajattomat ja rahaa jää säästöön niin omaa terveyttä ei mikään raha korvaa. Ja kuten ystäväni R. mulle jouluaattona rautalangasta väänsi niin kukaan ei tule mitalia antamaan jos selkäni rikon enkä pysty enää kunnolla näitä töitä tekemään. Puhumattakaan siitä mille kaikille eksoottisille taudeille (kuten corona virus ja tuberkuloosi) altistun täällä. Työuraa on kuitenkin vielä aika monta vuotta jäljellä.

Toisaalta kaikki lääkkeet ja tutkimukset on ilmaisia. EHC:n kautta pääsee huonommin mihinkään, mutta lääkkeitä sieltä määrätään ahkeraan. Ihan eri lailla asiat hoituu jos sulla on joku tuttu kuten esimerkiksi mulla röntgenosastolla. Silloin kaikki hoituu kuin taikasauvan iskusta. Tällaista henkilöä kutsutaan ammattitermillä "wasta" ja asiat hoituu sitä sutjakammin mitä useampi wasta sulla on sairaalan sisällä, mieluiten johtopaikoilla. Kiitos omalle wastalleni magneetin hoitamisesta :)


Joulun aikaa, joulun taikaa

joulutunnelmaa

Noh, sainpahan nyt sitten Jouluaaton vapaaksi, Alhamdulillah, ja soittelin Skypellä rakkaille (lue: häiriköin niiden jouluaaton ohjelmaa...) Unohtumattomia oli noi puhelut lauluesityksineen päivineen. Te ihanat ootte pelastaneet mun Joulun, niin mahtava oli kuulla teidän ääniä, vilkuttaa ja nähdä kaikki naamanvääntelyt, joka on myös yksi omista lempiharrastuksistani. On tää nykyteknologia ihmeellistä kun voidaan vähän niinku viettää aikaa yhdessä vaikka ollaankin fyysisesti eri mantereilla. Kuka ikinä on sen Skypen keksinytkin on ollut aikamoinen nero. Ja se on käsittämätöntä miten se päivittäin pois työnnetty kaiken nielevä ikävä oikein vyöryää sieltä jostain just joulun aikaan....Onneksi on täällä ystäviä eikä tarvii olla yksin vaikka onkin ikävä.

Meillä oli jouluateria aatonaattona ja kutsuttiin kylään kourallinen ystäviä. Oli mukava välillä syödä yhdessä kun ei ole nähnyt ketään pitkään aikaan. Ja kiva kun meidän villan kaikki neljä asukkia olivat paikalla. Menuna pizzaa, fetasalaattia, omenapiirakkaa ja glögiä, ei kovin jouluista mutta maukasta. Kävin myös compoundin joulusaunassa ja porealtaassa uuden kämppikseni M:n kanssa ja joulupäivän lounaalla compoundin ravintolassa erään toisen ystävän kanssa. Söin kalkkunaa tietenkin (täällä mitään sikaa syödä!)



Jouluateria villa 63:ssa aatonaattona.

Aaton jälkeen olin jo flunssassa, mutta menin joulupäivän yöksi töihin kun olin päättänyt etten mene sinne työterkkariin. Huono päätös, tulin vielä kipeemmäksi ja yövuoron jälkeen menin kuitenkin, ihan kiusallani kun en enää välittänyt. Yllätyksekseni kirjoittivat kaksi päivää saikkua ilman että tarvitsi mitään perustella. Riippuu vissiin lääkäristä tai jostain tähtien asennosta; ikinä ei voi tietää tässä paikassa mistä mikäkin johtuu...huoh. Sillä sairaslomalla olen nyt ja todellakin tuli tarpeeseen. Nukuin 10 tuntia putkeen ja kun illalla heräsin, en enää tiennyt missä ja kuka olen mutta olo oli sata kertaa parempi. Kävin myös siellä fysioterapiassa josta oli hyötyä. MRI:ssä on selässä pysyvää muttei vakavaa vikaa. Mulla ei ole tapana tehdä uuden vuoden lupauksia mutta nyt olen päättänyt hoitaa itseni kuntoon. Millään muulla ei ole enää mitään väliä. Ja otan menolipun kotiin toukokuussa. Mulle alkaa riittää tää orjatyölaitos ja ennen kaikkea pitää muistaa että olen täällä täysin vapaaehtoisesti ja sehän se tässä niin hassua onkin. Ihan itse olen tämän elämän itselleni valinnut. Joku viisas sanoi mulle alussa että jokaisella on se oma "likaämpäri" sekä oma "rahaämpäri". Sitten kun jompikumpi niistä täyttyy niin on aika lähteä...Mulla on molemmat puoliksi täynnä mutta on tässä vielä viisi kuukautta aikaakin jäljellä...

Villa 63:n uusi aika

Joo, meillä asuu nyt sitten neljä ihmistä. Enempää ei tähän villaan mahdu. Edustettuna leikkaussali (eli OR), heräämö (eli PACU), päivystys (eli ECC RU) ja sydänvalvonta (eli CCU). Kotisohvalla sitten voidaan jakaa  kaikkia kummallisuuksia mitä kullekin päivittäin eteen tulee. Uusin asukas M. ei ihan vielä ole aloittanut oikeita töitä, mutta ihan pian todellisuus paljastuu, heh. Se menee CCU:hun töihin, josta olen kuullut kylläkin vain hyvää. Toivon parasta alkua hänelle ja olen sitten ottamassa koppia jos ei kaikki mene ihan joka päivä niin kuin toivoisi. Edellinen "uusi" asukki A. on jo aika hyvin sopeutunut ja aloittanut oman taipaleensa täällä hullunmyllyssä. Hiljaa hyvä tulee ja me tehdään E:n kanssa kaikkemme että niillä ois mahdollisimman helppoa tänne juurtua ja elää jonkinlaista tyydyttävää elämää. E. on vanha saudikonkari ja mä olen meidän villan seniori eli pisimpään juuri tässä kodissa asunut. Näin se menee, jengi vaihtuu ja joku tulee meidänkin tilalle kun täältä lähdetään. Haikeeta lähteä kaikesta huolimatta mutta nyt ei ole epäilystäkään etteikö kaksi vuotta riittäisi. Mulla on muutakin tekemistä.


Riadin tulvat

Noh, on täällä nyt muutakin tapahtunut kuin vaan mun työstressi ja sairastelut. Ne oli vaan päällimmäisinä tapetilla. Viimeisten kuukausien aikana täällä ollaan koettu mm. vuosikymmenten tulvat. Siis ne vesisateet tulee tänne joka vuosi ja tiet tulvii kun ei ole kunnon sadevesisysteemiä. Ei ole silloin tarvinnut rakennusvaiheessa miettiä että joskus sataa vettäkin ja nyt vuosi vuodelta tulee vaan enemmän vettä. Viikon verran sitä vettä satoikin, vissiin yks ihminen kuoli ja kekseliäät saudit otti kaiken irti mm. ajelemalla vesiskoottereilla Riadin keskustassa. Se on päästävä jollain ajamaan kovaa kun ei pääse autoilla törttöilemään. Ja kaikilla meillähän on vesiskootteri autotallissa paikassa, jossa lähimpään rantsuun on yli tunnin lentomatka..(?).Täällä meidän alueella ei ollut niin pahoja ne tulvat kuin esim. Riadin keskustassa, mutta kyllä sen huomasi, vettä oli joka paikassa. Meidän alueella ei sentään kouluja laitettu kiinni ja ihmisillä oli vielä sähköt toisin kuin keskustan alueella, jossa oikeasti autoja jäi vesi- ja mutamassojen alle.

Linkit:
Video: heavy rainfall Riyadh Nov 16 2013
Video: water scootering in Riyadh 2013


Laittomat siirtolaiset

Sitten tulvien jälkeen uutisoitiin ulkomaalaisviraston tekemästä laittomien siirtolaisten tarkastuksista, pidätyksistä ja karkoituksista. Suurin osa hanttihommista hoitui täällä tähän asti laittomien siirtolaisten tekemänä. Nyt sitten valtio päätti antaa heille aikarajan johon mennessä olisi poistuttava maasta ja sen jälkeen jäljelle jääneet pidätettäisiin. Aikarajaan mennessä olikin suurin osa kaupoista jo kiinni, siivous- ja kotiapulaispalvelut loppuivat kun ei ollut enää työntekijöitä. Samoihin aikoihin alkoivat myös väkivaltaiset mellakat, painottuen raja-alueille, josta käsin siirtolaisten oletettiin poistuvan maasta. Myös Riadhissa rettelöitiin. Mellakoitsijoista tai levottomuuksien todellista syistä en löytänyt tarkempaa tai ainakaan luotettavaa tietoa. Kaikki eivät ehkä olleet valmiita maasta karkotukseen, tai sitten oli jotkut muut syyt. Monelle köyhälle perheelle esim. Bangladeshissa tai Etiopiassa täältä saatu tulo on elämän ja kuoleman kysymys. Köyhyyden takia joissain maissa myydään lapsia myöskin seksiorjiksi jotta saadaan ruokaa pöytään. Ja kauheasti seksiorjaa parempi ei ole tilanne esimerkiksi srilankalaisella paperittomalla kotiapulaisella myöskään tässä maassa. Sen olen saanut karvaasti todistaa päivystyspoliklinikalla. Ensimmäinen testi mitä tältä asiakaskunnalta otetaan on raskaustesti. Oksettavaa kaksinaismoralismia maailman tiukimmassa muslimimaassa. Ja miten voidaan auttaa ihmistä jota ei käytännössä ole olemassa? Ja saudit ei toisiaan käräytä, oli kyse miten hirveistä rikoksista tahansa. Kukaan ei ole vaatimassa tällaisen ihmisen työnantajaa tilille tekosistaan, ei edes sairaalan viranomaiset joiden tehtävänä on selvittää omaistietoja ja jos niitä ei ole niin ottaa yhteyttä työnantajaan. Jos henkilö on laittomasti maassa, ei ketään yhtäkkiä löydykään (tai virkamiehet sulkee silmänsä). Mitään ei ole tehtävissä jos makaat pahoinpideltynä taikka itsemurhaa yrittäneenä "putkennokassa" päivystyksessä (päivystyksen ihmiset tietää ilmaisun). Noh, oli siinä jotain tehtävissä mutta siitä en voi tässä enempää avautua. Sanotaanko vaikka niin että ensimmäistä kertaa työurani aikana olen joutunut luistamaan sairaanhoitajan eettisistä ohjeista toimiakseni eettisesti oikein. Mitä itse tekisit?

Niin, siis niistä laittomista siirtolaisista vielä; karkotettiinpa siinä rytäkässä jokunen saudikin, vahingossa. Uutiset kertoivat yhdestäkin nuoresta puhevikaisesta saudista joka oli ollut karkoituksien aikaan ulkona kävelemässä, sattumoisin oli pukeutunut tooban sijasta tavallisiin vaatteisiin ja häntä luultiin sitten etiopialaiseksi laittomaksi siirtolaiseksi. Hänet karkotettiin maasta muiden vanavedessä ja vanhemmat luulivat häntä kadonneeksi. Hankalaksi tunnistamisen teki pojan puhevika ja se että hänellä ei ollut näyttää henkilöllisyystodistusta pidätyshetkellä. Sinne sitten karkotettiin Etiopiaan ja hän siellä jouduttuaan auto-onnettomuuteen ja vietettyään 10 pvää sairaalassa, saatiin jotenkin ihmeen kaupalla tunnistettua ja lähetettiin takaisin Saudi Arabiaan. Perhe haastoi viranomaiset oikeuteen, hyvä niin. Omana ryhmänään nämä etiopialaset Saudi Arabiassa ovat taas oma tulenarka vyyhtinsä josta en osaa sen enempää kertoa, kun en asioista paremmin tiedä. Miksi juuri etiopialaiset ovat niitä mellakoitsijoita? Siihen on syitä internet ja Youtube niin pullollaan etten enää tiedä mihin uskoa. Käsittääkseni myöskin Euroopassa on ollut mielenosoituksia Saudi Arabiaa vastaan etiopialaisten puolesta. Syistä joita en oikein ymmärtänyt Sen vain tiedän että mihinkään uutiseen ei voi täysin luottaa, varsinkaan täällä. Kerron tässä lähinnä millainen kuva itselleni on tullut tietyistä asioista.

Yleisemmin täällä uutisoitiin myöskin siitä että saudit joutuivat itse pesemään liikkeidensä vessoja, kiillottamaan kenkiä, olemaan kassalla ja hoitamaan omia lapsiaan. Tämä on jollain lailla ilmeisesti myös toivottava seuraus siirtolaisten karkottamisesta. Että tekisivät itse töitä ja rakentaisivat joku päivä tätä maata. Nyt ei ole enää uutisoitu asiasta, että en tiedä miten on edennyt. Luulenpa, että palataan takaisin vanhaan ihan hissun kissun. Niin paljon mulla on uskoa siihen että saudit ikinä tekisivät ruumiillista työtä. Ainoa mikä on selvästi nähtävissä on että muutoksen tuulet puhaltaa arabimaailmassa yleisesti ja myös täällä, vaikkakin hitaasti, niin kuitenkin.

Video: labor law violators escape


"No woman, no drive"

Muutoksesta puheenollen mielenkiintoinen mielenilmaus liittyi marraskuun 26. päivän protestiin naisten autoilun puolesta. Suurella ylpeydellä seurasin sekä sosiaalisesta että paikallisesta mediasta saudinaisten hiljaista protestia naisten autoilun puolesta. Liikuttuneena myös katsoin Youtube-videoita joissa naiset ajoivat ihan itse supermarkettiin ostoksille ja sitten takaisin kotiin. Monet osaavat ajaa kun ovat ulkomailla opiskellessaan hankkineet ajokortin. Olivat myös itse kuvanneet ja laittaneet Youtubeen kuvaamansa videot autoilustaan. Joillakin oli jopa miehensä pelkääjän paikalla tukemassa tempausta. Etukäteen uhattiin pidättää kaikki, mutta lopulta se kourallinen ketkä uskaltautuivat auton rattiin ja jäivät kiinni eivät saaneet sakkoja isompaa. Heidän aviomiehilleen pidettiin sitten puhutteluja että tulisi pitää naisensa kurissa. Tuli sellainen olo uutisoinnin perusteella että koko maailma nauraa Saudi Arabialle kun ovat kieltäneet naisilta pääsyn auton rattiin. Ja joku puheenvuoro oli paikallisessa mediassa että myöskin päättäjissä on aika moni modernimmin ajatteleva. Ja onhan se todella naurettavaa, varsinkin kun laki ei edes kiellä naisten ajamista. Se on vain ja ainoastaan yleinen käytäntö ja naisille ei järjestään myönnetä ajokortteja samasta syystä. "Queens don´t drive" vai miten se nyt menikään....Sosiaalisen median ykkösvetonaula oli kyllä vastapuolen perusteluna se ovarioiden mahdollinen vaurioituminen jos naiset alkavat ajaa autoilla. Ei tainnut mennä ovariopropaganda edes saudeille läpi. Eiköhän tämäkin autoiluasia saada lähitulevaisuudessa korjattua. Saataisiin liikenneturvallisuuskin modernimmalle tasolle kun päästettäisiin naiset rattiin. Anteeksi nyt vaan kaikki miesasia-aktivistit, mutta tässä maassa on päätön kaahailu ja auto-onnettomuuskuolemien sekä vammautumisten määrä on ihan omassa luokassaan eikä sitä vaan voi tajuta ennen kuin sen näkee ja kokee. Mielestäni sillä että liikenteessä on vain ja ainoastaan miehet ratissa on aikamoinen vaikutus liikennekäyttäytymiseen. Mun on hyvin vaikea kuvitella perheenäiti kaahailemaan miten sattuu viisi lasta takapenkillä. Olen niin sanomattoman ylpeä niistä naisista jotka uskalsivat ajaa kauppaan tai minne ikinä sinä päivänä ja joutuivat pidätetyksi sekä niistä aviomiehistä jotka olivat heidän tukenaan poliisilaitoksella.


Tässä hupaisat linkit tärkeään aiheeseen:
Law proposal
Protect your ovaries, ladies!
Car owners in saudi fined
Video: No woman no drive


Sukellusta Jeddassa


Lokakuussa kävin taas Jeddassa sukeltamassa, nyt jo neljättä kertaa. Oli ihanaa taas ja käytiin aiemmin tutuksi tulleen Sheraton Beach Resortin lisäksi myös toisella beachillä ja boat dive tietenkin oli huikea hylkysukelluksineen. Mukana oli myös uusi kämppikseni A, joka oli silloin vasta tullut Saudeihin. Kiva kun oli mukana niin sain puhua suomea ja huoneen jakaminen oli helpompaa. A. oli myös venereissulla mukana snorklailemassa. Oikein hauska tyyppi kaikin puolin tämä uusi. Tässä parit kuvat Jeddasta. Kaikki vedenalaiskuvat otettu mun Sport Pro-pokkarilla ja loput Lumian kännykkäkameralla...vähän on vielä harjoiteltavaa ton valaistuksen kanssa veden alla :)

Sheraton Beach Resort Jeddah

Dive shop, ostin uuden snorkkelin ja maskin..vanhat hukkuneet mihin lie

Jeddan vanhan kaupungin kujia ja  puisia parvekkeita

Puiset parvekkeet

Suomen Itsenäisyyspäivä

Suomen Itsenäisyyspäivää vietettiin Suomen Riadin Suurlähetystössä poikkeuksellisesti jo 28.11. Tämä johtui siitä että suurlähettiläämme on lopettamassa työkomennuksensa ja samalla vietettiin hänen "maassalamaansa" eli jäähyväisjuhlaa. Kivat juhlat oli, hyvää ruokaa ja riittävästi juomaa ja paljon tuttuja sekä ystäviä. Aika perinteiset mutta samalla tunteikkaat juhlat johtuen jäähyväisistä. Vielä ei tiedetä kuka tulee seuraajaksi, se jää nähtäväksi.

Minä ja paikallinen arvovieras joka on pukeutunut Saudi Arabian viralliseen edustuspukuun

Dubai

Mutta mutta. Pitikin kertoa mun Dubain matkasta joulukuun alussa. Yhdistelin yhden lomapäivän ja kuusi vapaata. Viikon loma oli kyllä mahtava kokemus. Mukaan lähti kaksi kaveria täältä Riadista sekä entinen kämppikseni M. joka nyt lensi Suomesta Dubaihin. Tarkoitus oli alun perin mennä hyppäämään lentokoneesta sillä laskuvarjolla mutta tähtien asennot oli niin että koko mesta oli kiinni eikä päästy. Siellähän oli tietenkin jotkut Laskuvarjohypyn MM-kisat....ja meidän suunnitelmat meni mönkään. Päästiin kuitenkin näkemään aikamoisia temppuja taivaalla. En ole tiennyt että laskuvarjoilla voi tehdä voltteja...(?) Lisäksi päästiin todistamaan iltapäivisin lentonäytöksiä, joilla juhlistettiin  Arabiemiraattien kansallispäivää. Niin hienoja lentonäytöksiä en ole ikimaailmassa nähnyt. Meidän näkökulmasta tietenkin juhlistettiin M:n synttäreitä hienoilla näytöksillä. Koetin ladata niitä lentonäytösvideoita tähän, mutta jostain syystä ei onnistunut. Pitää tyytyä pelkkiin kuviin.

Lentokoneiden tekemät värijuovat taivaalla ja auringonlasku Hiltonin beachillä

 

Meidän hotelli oli Hilton Jumeirah Residences, oikein kiva hotelli loistosijainnilla The Walk kävelykadulla, josta pääsi käytännössä joka paikkaan kävellen ja biitsi vieressä. Hiltonilla oli myös oma Private Beach, jossa vietettiin useampikin rentouttava rantapäivä. Meidän huone oli 16. krs:ssa merinäköalalla. En kyllä tilannut merinäköalaa, mutta meidät upgreidattiin eikä valitettu tietenkään, näkymä oli huikea. Hinnaksi tuli lopulta n. 90e/yö/hlö. Aluksi oli huokeempi huone, mutta jouduttiin muuttamaan tilausta viime hetkellä ja loppuhinta oli kalliimpi. Merinäköalasta ei tietenkään veloitettu.

 

Hotellin kattoterassilta löytyi Lounge Bar, jossa käytiin ihailemassa auringonlaskua happy hour-tunnelmissa lounge-musiikin soidessa taustalla.

Hotelli Hilton Lounge bar 36th floor

Happy hour  :)

Kattoterassin upea auringonlasku

Laskuvarjohyppäämisen korvikkeeksi käytiin Inflight Dubai tuulitunnelissa kokeilemassa miltä tuntuu lentää. Olihan mahtava kokemus. Ainoa huono asia oli että paikka oli keskellä ei mitään ja sinne ajoi taksilla melkein tunnin. Sitten kun oltiin siellä ei missään niin piti pyytää taksia odottamaan jotta päästään poiskin sieltä. Oli se silti sen arvoista. Oli kyllä sellainen kokemus että yhtään ei taas tiennyt mihin oltiin ryhdytty. 10 min. lento neljältä hlöltä maksoi noin 1300AED; se 10 min. oli siis pilkottu kaikkien kesken. Silti oli ihan riittävä aika. Se on aika rankkaa pysyä siinä asennossa. Hintaan sisältyi valokuvat ja videointi.



Lähellä Inflight Dubaita oli myöskin valtava Outlet Mall, jossa käytiin toisena päivänä. Shoppailu lähti ihan käsistä kun kaikki, siis ihan kaikki oli -50-70%. Tein mielestäni kuitenkin hyviä ja tarpeellisia ostoksia, niin kuin aina alennusmyynneissä, heh. Voin suositella, halpaa oli.
Jälkikäteen viisastellen meidän ois pitänyt yhdistää se Outlet Mall ja se lentohommeli, niin ois päästy vähemmillä taksikuluilla kun ne oli aika lähellä toisiaan. Noh, ens kerralla ollaan viisaampia.

Yhtenä iltana tietty käytiin Barasti Beachillä beach partyissa; ollaan käyty siellä ennenkin ja se hiekalla ilman kenkiä tanssiminen on vaan niiin kivaa ja tanssiminen ylipäätään. Tämän mainitsin siksi, jos joku on menossa niin Barastilla on aina hyvät bileet ja ilmaiseksi sisään. Myös Irish Village kannattaa tsekata, nyt siellä oli vähän hiljaisempaa. Kaverit kehuu myös Dubai Double Deckeriä, Kuulema useammassa kerroksessa ruokaa ja erilaisia baareja. Jääköön sitten toiseen kertaan.  :D


Osallistuttiin ystäväni N:n kanssa hotellin järjestämälle aavikkoretkelle koska mä halusin päästä kamelilla ratsastamaan. Oon nyt virallisesti tänä vuonna ratsastanut sekä kamelilla että norsulla; norsu oli kyllä kivempi mutta kyllä se kamelikin ihana oli. Siellä oli ruokailu noutopöydästä, ohjelmana vatsatanssiesitys sekä sellainen perinteinen miestanssija joka heilutteli kiekkoja ja pyöri vimmatusti. Hieman erikoinen mutta vaikuttava oli esitys, vaikea kuvailla. Vatsatanssija oli mielestäni todella taitava. Aikalailla turistihömpän ympärille rakennettu kylä keskelle aavikkoa, mutta joskus on hyvä tehdä turistijuttujakin. Eikä tarvinnut tyytyä aavikkovessaan vaan ihan vesivessat oli rakennettu, josta yllätyin kovasti.

Matkaan lähdettiin klo 15 iltapäivällä ja klo 21 oltiin takaisin; hintaa reissulle tuli 550 AED/2 hlöä ja siihen sisältyi kaikki paitsi alkoholi. Oltiin samassa autossa kahden pariskunnan kanssa, joista toinen oli turkkilainen juuri naimisiin mennyt pariskunta ja toinen pari oli asui Jenkeissä, mutta olivat alun perin puolalaisia. Heidän kanssaan sitten tuli paljonkin juttua kaikesta maan ja taivaan välillä ja polteltiin shishaa. Autosafarin aikana ajettiin lujaa, meitä oli ehkä noin 10 autoa sillä safarilla. Vain yhdestä autosta tuli saudinainen ulos oksentamaan. Kamalan hankalalta näytti se oksentaminen sieltä hunnun alta kun ei voinut kunnolla siirtää sitä naamalta pois. Tunsin säälinsekaista myötähäpeää. Ja kaikeksi kauheudeksi joku meni ottamaan siitä vielä valokuvia...naurettavan epäkorrektia.

Noin tunnin verran rallikruisailua aavikolla, ihme ettei kaaduttu, jääty jumiin eikä kukaan meidän autosta oksentanut

Turisti, setä ja sen kameli

Auringonlasku aavikolla

Ja vielä pari muuta Dubai-kuvaa...

Hiihtokeskus ostoskeskuksessa, hissit ja kaikki.

palmut joulukoristeissaan...Mentiin Souk Al Baharin läpi sisäkautta ulkoterassille ja syötiin illallista Sake No Hana-nimisessä ravintolassa.

Sake No Hanassa syötiin hyvin; sushit oli mahtavia mutta oli listalla paljon muutakin. Ensimmäistä kertaa elämässäni join myös sakea, oli makeampaa kuin olin kuvitellut. Terassilta oli näkymä Burj Khalifalle ja saatiin ihailla säännöllisin väliajoin "the dancing fountain" -suihkulähdettä joka toimii musiikin tahdissa. Upeaa.

Maailman korkein rakennus, Burj Khalifa

                    


























Tämmöisiä tällä kertaa, tulihan juttuja. Kiitos kaikille jotka jaksoivat odottaa ja vielä lukeakin koko stoorin.
Pitäkäähän leuka pystyssä varsinkin siellä Suomessa kun ei ole valkoista joulua tänä vuonna ja valo on vähissä.

Heipat ensi kertaan :D

Aavikon tuulet kutsuu seikkailuun....

Heipparallaa, tässä taas vähän kuulumisia. 

Mun Suomi-loman jälkeen on kaikki mennyt enemmän tai vähemmän hyvin täällä. En tiedä johtuneekohan siitä että päätin vaihtaa asennetta positiivisemmaksi ja testata toimiiko huuhaa-piireissä paljon kohua aiheuttanut ”the law of attraction” todellisessa elämässä. Enivei, toimii taikka ei, mulla on jostain syystä mennyt kaikki ihan sattumalta putkeen sen jälkeen kun sen päätöksen tein. Ja nekin asiat jotka ei ole niin hyvin menneet niin ne osaa jotenkin asettaa omaan mitättömään arvoonsa nyt kun oma ajattelu on käännetty. Antaa nyt vaan kaiken hyvän tulla, on sitä tässä jo kärvistelty ihan tarpeeksi.

Oon nyt ollut vähän toista viikkoa uudessa työpaikassa ja oon aivan onnessani. Kuin olis kotiinsa tullut: Philipsin valvontamonitorit piippailee, kentältä soitetaan ennakkoilmoituksia, potilaat tulee joko ambulanssilla tai helikopterilla; osa potilaista puhisee hengityskoneissa, osa Bipapeissa ja kun on tosi kiire niin se kestää sen hetken ja sitten taas valmistaudutaan seuraavaan kiireeseen. Tiimityö toimii eikä tarvii yksin pakertaa selkä vääränä. Tämä meidän Critical Care on 15 paikkainen iso valvontahuone, jonne tulee kaikkein kipeimmät potilaat. Iso osa meille tulevista potilaista on auto-onnettomuuksien uhreja; pää- ja monivammapotilaita. Paikat T1-T5 on varattu trauma- ja ICU-potilaille, jossa potilas-hoitaja suhde 1:1. Loput potilaspaikat on vähän pienempiä ja yhdellä hoitajalla 1-2 potilasta. Uutta ja jännittävää mulle on lähinnä oleminen osana traumatiimiä. Kuulema maailman neljänneksi suurin traumacenter on tämä National Guardin Critical Care ja jos miettii liikenneonnettomuuksien määrää tässä maassa niin ei ihmetytä miksi. Ja ihan tosiaan täällä osataankin jotain.

Täysin eri meininki nyt täällä töissä kun vertaa edelliseen Adult Careen. Ja siis molemmat ollaan samaa ER:ää (?). Työkaverit kohtelee mua kuin ihmistä, puhuu mulle englantia ja ottaa mukaan keskusteluihin. Johtuneekohan siitä että isompi osa henkilökunnasta on länsimaalaisia tai jostain muista maista kuin filippiineiltä...taikka sitten jokin muu syy tähän yllättävän ystävälliseen käyttäytymiseen. Lisäksi työ itsessään on mielenkiintoista kun potilaat on enemmän sairaita ja tulee olo että mun ammattitaidosta on jotain hyötyäkin; samalla opin vielä uutta. En voi valittaa kyllä nyt mistään.

 

 

Vapaa-ajallakin on tapahtunut. Pari viikkoa sitten käytiin suomalaisporukalla paikallisessa perinneravintolassa Najd Villagessa syömässä ja oli kyllä hieno kokemus. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Tarjoilu ja sisustus perinteistä beduiinityyliä ja ruokailu tapahtui lattialla istuen. Alkupalaksi tietty arabialaista kahvia ja tuoreita taateleita, nam ja sitten jotain kummallisia suolataikinakakkuja, sivumakuna joku oksennusta muistuttava…Muuten ruoat kuitenkin maistui ja ihan ähkyssä oltiin.

 

Alkupala Najd Villagessa - taateleita ja arabialaista kahvia suolataikinalla

 

 

 

ja vatsat tuli täyteen

 

Najd Village ulkoa - ja taas mentiin "väärästä" ovesta miesten puolelle, kunnes meidät ohjattiin nurkan taa family-sisäänkäynnille

 

On ollut myös hauskaa taas osallistua kaiken maailman teemabileisiin ja nähdä vanhoja tuttuja loman jälkeen. Samat naamat aina varsinkin näissä meidän compoundin juhlissa pyörii, mutta pitkän loman jälkeen on ollut tosi kiva tavata niitäkin. Viime viikonloppuna oltiin myöskin Suomen embassyn happy hour- tapaamisessa ja tavattiin muita suomalaisia. Zumbatunnitkin on taas aloitettu  ja nyt joku toinenkin tanssitunti on tullut ohjelmistoon, johon aattelin osallistua jos vaan saan aikataulut sovitettua. Jotain ”husslea” ja ”electric slidea” ilmeisesti – ei kyllä oo mitään käryä mitä tanssilajeja ne on.  

Sitten ensi viikolla ois tarkoitus lähteä taas Jeddaan sukeltamaan ja joulukuun alussa aattelin mennä Dubaihin viikoksi; josko sais vihdoin sen laskuvarjohypyn tehtyä...En vielä mene vannomaan uskallanko mutta sellainen ois suunnitelma toistaiseksi...Mukaan ois lähdössä hyppäämään pari kaveria ehkä mun entinen kämppis M. saattais tulla Suomesta mukaan jos vaan saadaan aikataulut sovittua. Suomessa on kuulema vähän tylsää ja lisäksi kylmä…heh.

 

tästä ois siis käytännössä kyse.....haaveet on tehty toteutettaviksi, vai mitä?
 

 

Meille on myöskin E:n kanssa tullut uusi kämppis A. jolle ollaan koetettu neuvoa miten päin täällä kuuluu olla ja elää. Tosi aurinkoinen ja  avoin ihminen tämä uusi, joten varmaan tullaan hyvin toimeen. Se on aina jännää että minkälainen ihminen sieltä tulee ja ollaan oltu onnekkaita nyt tässä suhteessa. On vieläkin edellisiä kämppiksiä J:tä ja M:ää ikävä ja ollaan pidetty yhteyttä facebookissa. Silti elämä on jatkuvaa muutosta ja tällä hetkellä meidän ”perhe” on tällainen.

 

Näin täällä tämä elämä on taas alkanut muotoutua. Tällä hetkellä on hyvä vaihe menossa monessakin suhteessa. Ainoa todellinen huolenaihe on tää arabimaailman kuohunta. Ihan tosissaan joutuu miettimään että kuinka kauan täällä uskaltaa olla ennen kuin alkaa tapahtumaan. Viimeiset uutiset naapurimaista ja etenkin Syyriasta on olleet karua luettavaa. Paljon on spekulaatiota puoleen jos toiseen ja hyvin  huolestuttavia uutisia enemmän tai vähemmän luotettavista uutislähteistä. Ja sellaisen käsityksen on nyt saanut että Saudi Arabia ei ole mikään ihan pieni tekijä tässä yhtälössä ja etenkin Syyrian sodassa ovat hyvinkin sotkeneet lusikkansa soppaan vartta myöten. Odottavalla kannalla valmiina poistumaan jos tarve vaatii; toivottavasti ei ennen toukokuuta tarttis lähteä...

On tää elämä ihmeellistä. Vaikka koko maailma kaatuisi niskaan niin loppupeleissä vain sillä on merkitystä miten itse siihen suhtaudut - vertauskuvallisesti sekä kirjaimellisesti. Muistakaa hymyillä :)

 

 

 

 

 

Kesäloma ja takaisin aavikolle

Onnenhetki mörköpuvussa

Hei taas pitkästä aikaa.

Ihan aluksi pahoitteluni näin pitkästä tauosta. Olen kärsinyt jonkinlaisesta "writers block"ista vaikken mikään kirjailija olekaan. Niin monta asiaa on mennyt vauhdilla että en ole itsekään pysynyt mukana. Tän blogin nimi pitäis varmaan muuttaa "kaksi vuotta Riyadhissa", koska jäin tänne näköjään toiseksikin vuodeksi. Näin sitä itsekin yllättää itsensä tekemästä valintoja, joita ei ikimaailmassa olisi kuvitellut tekevänsä. Silti tuntuu siltä kuin eläisin enemmän täysillä kuin koskaan aiemmin. Johtunee juuri siitä että elän sitä elämää jonka olen itse valinnut. Samalla alkaa pikkuhiljaa karista sellainen turha valittaminen asioista joihin en voi vaikuttaa.... :D


                             



Kevät ja hiekkamyrskyt

Koko kevään tein paljon yövuoroja, suoritin kursseja ja täällä yksikkökohtaiset pätevyystestit olivat varsinainen päänvaiva ja veivät loputkin energiat. Jos niitä ei suorita niin pahimmassa tapauksessa palkka jää tulematta ja vähintään palkankorotus saamatta. Lisäksi keväällä sain jotenkin kaikki paperihommani solmuun passitoimistossa ja vielä kaksi päivää ennen kesälomalle lähtöä minulla ei ollut voimassaolevaa iqamaa, viisumia eikä Saudi Council-korttia ja passini oli sairaalalla tallessa. Oli vain lentoliput joilla ei tietenkään pääse maasta ilman passia ja viisumia.

Kaiken muun lisäksi olin sairaana yhteensä 7 viikkoa, joista vain neljä päivää sairaslomalla. Täällähän yleinen ilmapiiri on saikun ottamista vastaan vaikka olisit kuinka kipeä. Niinpä kaikki on sairaana töissä maskit naamalla. Ainoa kriteeri on että jos kävelemään pystyt niin olet työkuntoinen. Sieltä töistä sitten todennäköisesti sain sen tosi sitkeän hengitystieinfektion ja siihen yhdistettynä vielä koko kevään ja alkukesän jatkuneet hiekkamyrskyt eivät helpottaneet asiaa lainkaan. Ja vaikka tiesinkin että mulla on todennäköisesti vain sitkeä virusinfektio, niin tieto siitä että corona-virukset ja supertuberkuloosit jyllää Saudi Arabiassa, teki henkisen jaksamisen vielä hankalammaksi. Antibiootilla ja astmapiipulla pikkuhiljaa alkoi vointi kohentua ja keuhkokuva ja labrat oli normaalit - onneksi. Täällä on onneksi kaikki tollaiset ilmaisia henkilökunnalle. Ennen Suomen lomaani olin kirjaimellisesti loppuunajettu yskivä rätti.

Loppujen lopuksi sain kuin sainkin melkein kaikki kurssit suoritettua, joille olin ilmoittautunut, suoritin pätevyystestit ja kehityskeskustelun pomon kanssa sekä sain viisumit, passin ja pari muuta asiakirjaa hoidettua. Vähän piti kyllä muuttaa omaa taktiikkaa siellä passitoimistossa. Hymyilin paljon, kerroin liiba laabaa perheasioistani ja Nokian talousnäkymistä ja lopulta lähestulkoon "nuolin lattioita" siellä. Hassuinta tässä kaikessa oli että arkkiviholliseni passitoimistossa elikkä Government Relations Officen johtaja oli se joka viime kädessä hoiti iqamani uusimisen ja viisumini ennätysajassa, vain kahdessa päivässä. Ehkä halusi sitten tehdä jonkun hyvän teon kaiken sen ilkeilyn jälkeen. Ja olinhan jo kuukautta aiemmin pyytänyt kierrellen ja kaarrellen kirjallisesti häneltä anteeksi huonoa käytöstäni ja istunut kuuntelemassa minusta kerrottuja valheita. Enkä saanut edes varoitusta....Tai sitten siihen vaikutti se että olen ystävystynyt tämän arkkiviholliseni veljen kanssa joka on työkaverini. Tai se että olen hoitanut hänen äitiään sekä veljentytärtään päivystyksessä. Ja äitimuorihan ihastui minuun ikihyviksi ja halusi miniäehdokkaaksi pikkuveljelle. Oon mä varmaan jotain sitten tehnyt oikein vaikka olenkin tällainen huonosti käyttäytyvä kiukkupussi.(Tässä kohtaa minut tuntevat ovat ehkä kysymysmerkkinä..) Mene ja tiedä, niin vain asiat hoitui kuin taikaiskusta. Oli mahtavaa päästä vihdoin kovasti odottamalleni pitkälle kahden kuukauden lomalle Suomeen. Jo ajatus siitä että olisin lomani joutunut perumaan aiheutti kauhunsekaista olotilaa.



ACLS-kurssilla

ACLS-kurssilla




Kauan kaivatut dokumentit eli passi, viisumi, iqama ja Saudi Council registration kortti

            

            


                         


























Loma Suomessa

Suomeen lähdin sekavissa tunnelmissa. Oli toisaalta ihana lähteä, toisaalta kaikki tuttu ja jo turvalliseksi muodostunut pieni hieno elämäni uusine ystävineen piti jättää taakse. Olin myöskin keväällä tavannut ihanan ihmisen jota jäi niin kova ikävä. Mutta silloin on mentävä kun on mentävä.

Kämppikseni M. muutti vasta vähän aikaa sitten Suomeen ja nyt myös toinen kämppikseni J. oli lähdössä. Molempien kanssa oltiin jaettu ilot ja surut koko vuoden ajan ja nyt kaikki on muuttunut. Ikävää helpotti että ehdin nyt nähdä molempia kesällä Suomessa ja mun pieneen 28 neliön yksiööni Helsingissä majoittui vanha kööri eli entiset villa 63:n kämppikseni M. ja J. ja yksi kolmas saudikaveri. Meillä oli Turussa ja Helsingissä pienimuotoiset saudireunionit. M:n kanssa käytiin myöskin Pori Jazzeilla telttailemassa ja hauskaa oli. On ollut outoa nähdä nyt Suomessa kaikkia ihania ihmisiä, joita on tähän asti tavannut vain Saudeissa. Samalla toivoisin että joku heistä jäisi pidemmäksikin aikaa ystäväksi. Sen näkee sitten.

Kesän kohokohta oli kuitenkin Juhannuksenvietto Saijanlahdessa, Leppävirralla. Viime kesänä missasin sen ja tänä vuonna olin päättänyt että en missaa ja se päätös piti. Mummo ja Ukkikin oli paikalla mikä teki tilaisuudesta aivan erityisen. He ovat jo 89v. molemmat...Saijanlahden juhannuksessa on vaan sellaista taikaa jota ei ole mun elämässäni missään muualla. Sen taian tekee peilityynen järvenpinnan lisäksi juuri ne sukulaiset joiden kanssa on niin pitkä yhteinen historia. Kiitos kuuluu kaikille tänä vuonna mukana olleille - ensi vuonna uudestaan.

Loma oli onneksi niin pitkä että kerkesin nähdä myös kiitettävän paljon hyviä ystäviäni ja viettää aikaa ihan vaan omien vanhempien sekä veljen ja siskon perheiden kanssa. Ihanaa on ollut heitä nähdä, korvaamattomia hetkiä, siitä myös kiitokset. Nyt en sitten tulekaan Suomeen kuin vasta toukokuussa kun sopimus loppuu. Tällaisia lomia saa vain harvat ja valitut ja olen siitäkin kovin kiitollinen. Rahaa paloi kyllä enemmän kuin luvallista, en ennen tätä ole tajunnut miten kallista Suomessa voi olla lomailla. Ja vielä kun toinen kuukausi oli palkatonta niin, huhhei sitä rahanmenoa kun ei palkkaakaan tule.... Noh, ensimmäistä kertaa elämässä voi myöskin vähän törsätä jos on painava syy. Henkisesti loma oli mitä tärkein ja itseasiassa oli ihan kivakin aloittaa taas työt kunnon breikin jälkeen. Jotenka "money well spent" kuten sanotaan.

                                


Perinteinen juhannuskokko Saijanlahdessa, Leppävirralla

Back to the Sandbox

Nyt olen sitten vihdoin "päässyt" takaisin tänne hiekan ja auringon maahan. Puolet minusta jäi Suomeen mutta puolet oli iloinen tullessaan takaisin tänne villa 63:een. Täällä on kyllä aika tyhjää kun J. lähti. Henkinen tyhjiö kertaantui konkreettisesti mattojen puuttumisena ja kakkos-olohuone oli täynnä tavaraa jota jäi J:ltä ja vielä M:nkin tavaroita oli siinä kasassa. Niitä ollaan nyt syynätty uuden kämppikseni E:n kanssa ja koitettu saada jotain tolkkua. Ihanaa oli kuitenkin tulla omaan siistiin huoneeseeni.

Tuntemukset on hyvin ristiriitaisia, samalla kaikki on tuttua ja omat tavarat ja oma sänky ja samalla kauhean tyhjä olo. Tuntuu että liian moni ystävä ja tuttu on lähtenyt pois. Suomalaisiakin on enää kourallinen jäljellä, hiljattain on lähtenyt mun kaveripiiristä jo kymmenkunta ihmistä ja nyt pitäis sitten jaksaa tutustua uusiin ihmisiin, jotta vaje täyttyisi. En taida jaksaa.... Vasta ehdin tutustua näihinkin mutta tää luopuminen ja muutos kuuluu kuvioon täällä. Voi haikeus.

Tänne palattuani tapasin kuitenkin heti ystäviä enkä jäänyt kotiin sekoilemaan oman pääni kanssa. Mulla oli viikon verran vapaata tarkoituksella. Heti alkuun grillikemut Eskanilla (jenkkicompoundilla) oli ikimuistettavat ja haikeat. Yhden aikakauden loppu sekin omalla tavallaan. Näitä palolaitoksen poikia näin viime keväänä paljonkin, ja nyt sitten on koko poppoo on sanottu irti kahden viikon varoitusajalla. Ikävä tulee hauskoja bileitä ja ennenkaikkea mahtavia tyyppejä...

Jenkkien ammattitaito korvataan laiskanpulskeilla saudeilla. Anteeksi nyt vain käyttämäni ilmaisu mutta kahden viikon perehdytyksellä nää paikalliset "palomiehet" ehtii juuri oppia miten saa itseltään hengen pois. Onnea vaan niihin tulipalojen sammutuksiin sitten parin viikon päästä. Tämä on vaan yksi esimerkki ilmiöstä nimeltä "saudisation" jolla tarkoitetaan expattien eli ulkomaalaisten työntekijöiden korvaamista paikallisilla. Ilmiönä hirveän tervetullut että alkaisivat itse tehdä töitä ja rakentaa tätä maata. Tähän asti kaikki toiminnot on pyörineet ulkomaalaisvoimin, vain johtopaikoilla istuu saudeja. Pikkuhiljaa täällä asiat menee oikeeseen suuntaan ja samalla tällaisia ylilyöntejä ei kait voi välttää.

Positiivinen ilmiö on huomata tähän samaan aiheeseen liittyen että vaatekaupoissa, kosmetiikkatiskillä, alusvaatekaupoissa ja jopa ruokakaupassa on naismyyjiä. Enimmäkseen puhuvat arabiaa, mutta myös englantia auttavasti. Vuodessa on tapahtunut tällainen kummallinen ilmiö. Lisäksi jo puoli vuotta sitten sinkkumiehet päästettiin ostoskeskuksiin, kun aiemmin heiltä oli tämä luxus kiellettyä etteivät ahdistele avuttomia naikkosia. Niin ja tämän kesän aikana vaihdettiin viikonloppu pe-la kun se on ennen ollut to-pe. Oli hassua tulla takaisin kun viikonloppu oli vaihdettu. Täällä yllättävän helposti tapahtuu asioita ja sitten jotkut asiat ovat aivan hirveän hankalasti järjestetty. Tällä koetetaan päästä lähemmäs muiden maiden viikonloppua - helpottaa kansainvälistä liiketoimintaa. Tietenkään sitä ei voitu laittaa ihan la-su:ksi, hyvänen aika, sunnuntaihan on kristittyjen pyhäpäivä, pois sellainen vääräuskoisuus, heh. Kaikenlaista "edistystä" kuitenkin ihan puolen vuoden sisälläkin on tapahtunut...pikkujuttuja mutta kovin olen yllättynyt näistäkin muutoksista. Kohta varmaan naiset saa autolla ajoluvan ja aletaan investoimaan julkiseen liikenteeseen - joo ja lehmätkin rupee lentämään.

Järjestettiin myös kämppikseni E:n kanssa pientä grillijuhlaa meidän villaan viime viikonloppuna. Ostettiin uusi grillikin ihan vaan uuden aloituksen kunniaksi, ja myöskin siksi kun vanha oli kiikun kaakun puoliksi hajalla. Ihanaa oli nähdä kaikkia, suurin osa suomalaisia. Kiitos että tulitte ja toivotitte tervetulleeksi.

                               


grillijuhlat meillä, ulkona jo pimeää ja lämpöä se +38

Nyt sitten takaisin sorvin ääressä. Ihan sama meininki kuin kaksi kuukautta sitten. Hyvin otettiin vastaan, vaikka jostain syystä pelkäsin että ne syö mut elävältä. Nyt pari yötä töissä olleet itse asiassa kivoja. Johtuneeko ihan vaan omasta asenteestani, mene ja tiedä. Nyt en valita kun ei ole aihetta...

Heipat ensi kertaan :D