Nyt alkaa arkinen aherrus jo asettua uomiinsa ja olen tehnyt vähän ylitöitäkin. Aika paljon on myös yövuoroja, joista luonnollisesti ei makseta mitään yölisiä. Kahden viikon yövuoroputken päätteeksi (siis 3 yötä, 1 vp, 2 yötä, 1 vp, 3 yötä) oli yksi vapaa jonka jälkeen kolme pitkää päivää. Tän kaiken jälkeinen yks ainoo vapaapäivä menikin sitten itkemiseksi, mitä en ole muuten pitkään aikaan tehnytkään sen alun shokkivaiheen jälkeen. Onneksi naapurissa oli bileet ja pääsin vähän ihmisten ilmoille lasin ääreen ja sain valittaa miten surkeaa mulla on ja univaje valtaisa. Ja onnekseni huomasin että kaikilla muilla on sitä ihan samaa peetä enkä ole mikään poikkeus. Ollaan alettu kutsua tätä touhua "modern day slaveryksi" koska työehdot on jostain keskiaikaa kauempaa haettuja.
....Äh, mitä mä oikein selitän...ei täällä mikään arkinen aherrus ole asettunut uomiinsa. Joka päivä tapahtuu jotain kummallista; joko töissä, ulkona taikka sitten oman pään sisällä...Eipähän voi valittaa että ois ainakaan tylsää elämä.
Tästä esimerkkinä voisi mainita epäonnisen kämppikseni J:n joka juuri laittoi viestiä että voinko yövuoroon tullessani tuoda hänelle puhtaita alusvaatteita ja sukat töihin kun hän joutuu tekemään 24/7 töitä määräämättömän ajan. Syy siihen on että kuningas on sairaana ja hoidossa meidän sairaalassa. J. on rtg-hoitaja ja hälytysvalmiudessa niin kauan kuin kuningas ja hänen delegaationsa tarvitsee (syytä siihen miksi juuri hänen täytyy olla siellä ei voi normaali ihminen ymmärtää). Kaksi päivää sitten kuuden jälkeen hän sai soiton töihin ja vieläkään ei tiedä milloin pääsee kotiin. Luonnollisesti mitään päivystysrahoja ei makseta mutta toivottavasti joku muhkea ylityökorvaus. En ole ehtinyt kyselemään tarkemmin kun ei olla kolmeen päivään nähty. Koko sairaala on ympäröity panssariautoilla ja militarypoliisit pörrää joka kadun kulmassa parinkymmenen kilometrin säteellä sairaalasta ja sairaalan pihalla päivystää helikopteri. Sairaalan sisällä vartijoilla, siis military poliisilla, on kuteet viimeisen päälle ja baretit ja kiväärit. Normaalisti ne ei niin välitä eikä niillä ole pyssyjä välttämättä näkyvillä, mutta nyt on toinen ääni kellossa. En oikein tiedä lisääkö vaiko vähentääkö tää mun turvallisuuden tunnetta, tosi outoa. Tässä on viime aikoina ollut aikamoista turbulenssia tolla turvallisuusrintamalla. Jotenkin tulee sellainen olo että jos jotain tapahtuiskin niin mun henki ei siinä vaakakupissa painaisi kovin paljoa. Ensin kuningashuone, sitten saudit ja vasta sen jälkeen me ulkomaalaiset....Noh, tää on vaan tällaista spekulointia jota pitäisi kaikin keinoin välttää varsinkin julkisissa blogeissa. Ottaa päähän kun oikein mitään ei voi kirjoittaa mitä täällä ihan aikuisten oikeasti tapahtuu. Omista tuntemuksista voi kirjoittaa mutta niistäkin vain tiettyyn pisteeseen asti.
Mutta kolikolla on aina kääntöpuoli ja vaikka olen ollut lopen uupunut, tai ehkä juuri siksi, en ole halunnut tinkiä hauskanpidosta. Niitä hyviäkin päiviä on ollut viime aikoina monta. Tässä loka-marraskuussa olen ehtinyt jo käymään useammissakin kemuissa eri teemoilla: mm. halloweenjuhlat, filippiinojen synttärijuhlat, useammat oman compoundin perusbileet dj:neen ja tiskeineen (suomalainen kyllä ymmärtää mitä "tiskillä" tarkoitetaan). Kuriositeettina mainittava myös yhdet paikallisbileet joihin meidät kutsuttiin; en kyllä vieläkään tiedä miksi koska oltiin ainoat valkoiset naiset siellä. Oltiinpahan kuitenkin viimeisen päälle hienoissa juhlissa ja näytettiin hyvältä. Tästäkään en voi tämän enempää avautua. Ai niin ja meinasi unohtua beach partyt ja niiden jatkot Dubaissa. Ja yllätys yllätys, elämä ei enää olekaan niin kurjaa tai ainakin on eletty täysillä. Haudassa on sitten aikaa nukkua. Ainoa asia joka täällä oikeasti kiukuttaa on työ, jossa edelleenkään ei tehdä mun näkökulmasta oikeita asioita ja se turhauttaa joka päivä. Ja jotenkin hullulla tavalla juuri se tekee siitä vapaa-ajasta entistä arvokkaampaa kun töissä vedetään ihan överiksi.
Noin viikko sitten palasin neljän päivän sukellusreissulta Jeddasta ja nyt olen vihdoinkin rentoutunut. Olen nyt sitten sertifioitu PADI Advanced Open Water Diver sekä Nitrox-diver, elikkä saan sukeltaa 30 metriin ja saan käyttää veden alla ilman sijasta max 40% happiseoksia jos haluan. En kyllä olis uskonut että saan näin paljon sukeltaa täällä ollessa ja suorittaa kaikkia kursseja samalla ja näin kätevästi. Rahaa on palanut mutta mistään en ole täällä niin paljon nauttinut kuin tästä sukellushommasta. Tietysti on ollut paljon muitakin mahtavia kokemuksia ja olen tavannut uusia ihania ihmisiä mutta ilman tätä sukellusta ois ollut paljon paljon kurjempaa täällä oleminen. Ja mun sukelluskaverista olen saanut itselleni uuden ystävän, toivottavasti elinikäisen sellaisen. 
Jos vertaa koko tätä kokemusta tähän mennessä kotioloihin ennen lähtöä, olin lopen kyllästynyt omaan työhöni ja elämässä ei ollut tapahtunut mitään jännää pitkään aikaan. Nyt ei tosiaankaan voi sanoa samaa. Niin paljon positiivisia kokemuksia on ollut viimeisen puolen vuoden aikana että ne melkein hakkaa töissä turhautumisen. Kaikki ihmissuhdekuviot olen jättänyt tarkoituksella pois tästä blogista turvallisuus ja yksityisyyssyistä. Sen vaan haluan mainita että täälläkin jumalan (lue: Allahin) selän takana on sosiaalista elämää, ehkä jopa enemmän kuin kotona. Mutta ei pelkästään positiiviset kokemukset ole vaikuttaneet tähän. Olen myös saanut pelätä henkeni edestä ja vaikka se ei ole hyvä asia itsessään niin se pistää miettimään eri lailla omia tekemisiä ja olemisia. Meillä on tosiaankin vain tämä yksi elämä ja se voi olla hetkessä ohi - niin kliseiseltä kun se kuulostaakin.
Parin viikon takaisen pommiräjähdyksen jälkeen asia konkretisoitui karmealla tavalla. 1.11 oltiin aamulla lähdössä Dubaihin ja Abu Dhabiin neljäksi päiväksi lomailemaan ja kattomaan F1 kisoja (Kimi muuten voitti, jee!). Istuin aamiaisella kotona kun jysähti. Kuulosti ihan kuin pommi olisi räjähtänyt, mutta kun ei sellaiseen ole tottunut kotona, niin ei pystynyt käsittämään. Mentiin kämppikseni J.n kanssa yöpaitasillamme ulos katsomaan että ehkä joku työmies tippui meidän katolta ja tarttee apua mutta sitten nähtiin se sienen muotoinen savupilvi vähän kauempana taivaalla ja ymmärrettiin että jotain oikeasti jysähti; eikä kukaan tippunut meidän katolta.
Virallinen selitys on että kaasurekka väisti liikenteessä toista onnettomuutta ja ajautui jotenkin sillan kaiteeseen ja räjäytti 20km säteellä kaiken tuhannen päreiksi ja 23 ihmistä kuoli. Epävirallisten silminnäkijätietojen mukaan samainen kaasurekka oli kuitenkin ehjä ja jopa sen kuski säilyi hengissä ja ruumiita oli tuplat viralliseen ilmoitukseen verrattuna. Viereinen iso silta halkesi ja kaikki autot ympärillä palaneita ja ihmiset siellä sisällä. Räjähdyksen viereisellä compoundilla taloista meni ikkunat sisään ja jopa meidän compoundilla ikkunat helisi vaikka ollaan n. 20min matkan automatkan päässä. Olin samana yönä tullut kotiin kahden aikaan halloween bileistä toiselta compoundilta ja samoista kemuista pari tyttöä oli lähtenyt vielä jatkoille ja ehtineet nukkua kotona vain tunnin verran ennen pamausta. Mikä onnenkantamoinen että tulivat juuri silloin kotiin eikä tuntia myöhemmin. Henkiriepu voi olla joskus yhdestä taksimatkasta kiinni. Pari kännykkävalokuvaa näin tapahtumapaikalta ja hirveämpiä saa hakea. Sairaalalle julistettiin suuronnettomuushälytys eli "code black" ja potilaita oli tullut noin 120 meidän sairaalaan ja "virallisesti" kuolleita siis se päälle parikymmentä. Suurin osa palo- ja räjähdysvammoja. Meidän onneksemme lähdettiin just samana päivänä Dubaihin eikä jouduttu osallistumaan koko hässäkkään. Työkavereilta kuulin että sairaalan puolesta oli mennyt yllättävän järjestelmällisesti koko homma. Ilmeisesti jopa jotain psykologista jälkihoitoa on tarjolla työntekijöille, mikä on kyllä ennen kuulumattoman positiivista kun vertaa miten surkeasti työterveyshuolto on muuten organisoitu. Ensihoidon ja pelastusyksiköiden toiminta kentällä oli sitten ollut vähemmän organisoitua. Kyllä vähän jännitti tulla takaisin varsinkin kun sen jälkeen on ollut pari pienempää "räjähdystä", pari ampumavälikohtausta ihan sairaalan lähistöllä ja spekulaatiot käy kuumana; mitä, kuka ja missä seuraavaksi. En voi oikein julkisesti enempää spekuloida mutta ymmärrätte varmaan yskän.
Dubaissa oltiin tyttöporukalla neljä päivää juhlimassa ja Abu Dhabissa kattomassa formulakisoja. Aivan mahtava reissu. Dubai teki muhun vaikutuksen. Jollain tavalla hirveän keinotekoista ja samalla upeaa. En oo ikinä nähnyt niin paljon pilvenpiirtäjiä ja erikoisen muotoisia taloja samassa paikassa, kuin jostain science fiction elokuvasta. Joka paikassa soi lounge-musiikki ja on siistiä sekä kauniita, hyvin pukeutuvia ihmisiä. Rantabulevardit oli kuin Ranskan riviera arabitwistillä. Toisena iltana käytiin beach partyissa, jossa sai tanssia ilman kenkiä hiekalla pilvenpiirtäjien kupeessa. Kävin katselemassa kaupunkia myös ylhäältä käsin Burj Khalifa-pilvenpiirtäjän 124. kerroksesta ja huikeat oli näkymät.
 |
| Dubai ja rantabulevardi |
Ensi kertaan, moi :)
