Come back tomorrow...ja muita lentäviä lauseita

Nyt olen sitten suoriutunut koeajasta ja arviointihaastattelu on käyty läpi. Tästä lähtien olen sitten virallisesti työntekijä ja alan saada tiettyjä oikeuksia, kuten pysyvän IQAMA:n eli matkustusoikeuden jota käytetään esim. matkustaessa maan sisällä ja toimii myöskin henkilöllisyystodistuksena joka paikassa. Sen lisäksi tarttee myöskin passin aina ulkomaille lähtiessään. Mun Suomi-passia säilytetään sairaalan "Government Officessa" ja sieltä saan hakea IQAMA:n lisäksi myöskin "Multiple exit and re-entry visan". Se on siis viisumi, jolla saan 6kk:n aikana matkustella rajattomasti ulkomaille. Kaikki nämä pitäisi minun saada 3 kk:n maassa oleskelun jälkeen ja nyt on 3kk ja 10 pvää kulunut ja suomalainenhan on tottunut täsmällisyyteen joka asiassa. Kun kävin lounastauolla kysymässä yllä mainittuja asiakirjoja, minulle ilmoitettiin että asiakirjat eivät ole vielä valmiit ja että tule huomenaamuna yhdeksältä uudelleen. Syyksi ilmoitettiin että se henkilö, joka asioita hoitaa, on aamuisin paikalla. Noh, seuraavana päivänä en päässyt kun olin töissä, elikkä menin sitä seuraavana vapaapäivänä aamusta sinne. Siihen on jo jotenkin tottunut että joka luukulla ilmoitetaan että "come back tomorrow" ja sitten kun menet uudestaan niin mitään asian hyväksi ei ole tietenkään tapahtunut. Elikkä ei yllättänyt yhtään, että niitä asiakirjoja ei siellä vieläkään ollut, eikä myöskään sitä henkilöä joka olisi asioista tiennyt. Nainen luukulla ilmoitti että "we will send you an e-mail". Siinä vaiheessa aloin jo hikeentyä. Asiaa ei auttanut yhtään että joka kerta joutuu jonottamaan sen 40 minuuttia. Ilmoitin että minulle on luvattu nämä asiakirjat 3kk:n jälkeen; että mikä tässä on nyt ongelmana kun niitä ei ole järjestetty. Arabic Bankista ei saa nettipankkiyhteyksiä tai luottokorttia ilman pysyvää IQAMAa ja esimerkiksi lentojen varaaminen netistä on huomattavasti helpompaa kun on luottokortti. Nettipankista olisi kätevää siirrellä rahaa Suomen tilille, josta menee suoraveloituksena asuntolainan lyhennykset joka kuukausi. Nyt alkaa olla viimeinen kuukausi kun siellä enää on rahaa. Ilmoitin että ei käy että joudun odottelemaan jotain e-mailia, kun on kyse näin tärkeästä ja kiireellisestä asiasta. Kysyin että mitä asialle voidaan tehdä tänään ja että haluan jonkin aikataulun minkä sisällä toimitaan. Sitten se nainen suostui ottamaan kopion minun "badge"sta eli kulkuluvasta ja kirjoitti siihen päivämäärän milloin olen saapunut maahan eli 16.4. ja että olen käynyt kysymässä IQAMAa. Nyt sitten odottelen sitä e-mailia jota ei ainakaan vielä kahden päivän odottelun jälkeen ole saapunut. Ei millään tavalla yllättävää. Jos ei lauantaihin mennessä ole kuulunut mitään, menen sinne toimistoon uudelleen ja vaadin "supervicerin" paikalle ja otan kaikkien toimiston työntekijöiden "badge"-numerot ylös ja uhkaan jollain valituksella. Aion myös vaatia Suomen passia itselleni säilytettäväksi. En luota siihen toimistoon tippaakaan. Mikään ei tule ilmaiseksi ja kaikkia itsestään selviä ja luvattuja asioita joutuu erikseen vaatimaan ja ruinaamaan.
Mutta, nämä ovat vain faktoja joiden kanssa täällä joutuu elämään. Joka ikinen pienikin asia tehdään täällä mun näkökulmasta hankalasti lähtien mm. siitä missä jonossa pitää seistä kahvia tilatessaan. Jos erehdyt seisomaan siinä "bachelor"-jonossa niin pahaa katsetta tulee. Tai jos paikallisen lentoyhtiön iltakone (19:20) Jeddasta Riadiin on yli kolme tuntia myöhässä, niin 20 minuutin koneessa istumisen jälkeen kuulutetaan että kaikki istuvatkin vahingossa väärässä koneessa.  Sitten ohjataan ihmiset takaisin bussiin ja parin bussikierroksen jälkeen siihen oikeaan koneeseen. Sen jälkeen alkaa saudit vaihdella paikkoja koneessa - kun uskonto kieltää naisia istumasta vieraiden miesten vieressä - ja siihen sitten suttaantuu taas vähintään puoli tuntia. Siinä vaiheessa kello on jo yli puolenyön. Kun ottaa huomioon että lento kestää vajaa pari tuntia ja aamulla on mentävä seiskaksi töihin tekemään se 12h päivä, niin eihän siinä voi muuta kuin nauraa. Se on paljon hauskempaa kuin itkeminen.  Kolmas esimerkki voisi olla kun yhtenä aamuna mennä huristelin taksilla töihin niin näin kämppikseni J:n ja M:n kävelemässä tien poskessa. Syy miksi kävelivät, oli että sairaalan bussi oli hajonnut kesken matkan. Myöhemmin kuulin että syy miksi bussi oli hajonnut oli että se oli syttynyt tuleen. Onneksi ei kukaan loukkaantunut. On se hyvä että sopimuksessa lukee "free transport to hospital and back" kun harva se päivä bussi ei tule tai se jostain syystä hajoaa kesken matkan. Taksikuljetuksen valitessaan on maksettava siitä että joka aamu saa pelätä kuka ajaa kylkeen. On laitettava turvavyö tiukasti ja suljettava silmät. Onneksi taksissa on yleensä aika letkeä meininki, niin ympäröivää hulluutta ei edes aina huomaa...Jos täällä aikoo olla, on pakko ottaa iisisti ja nauraa rätkättää aina välillä oikein kunnolla näille "pahvipäille". Täällä on kaikki muutkin samassa veneessä. On hyväksyttävä asiat joita ei voi muuttaa ja ainoa mitä oikeasti voi muuttaa on oma suhtautuminen niihin. Kumman tien sinä valitsisit?

Mä valitsen sen että iloitsen siitä mihin mulla ei ole mahdollisuutta Suomessa. Mulla on ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa pitkäaikaisia haaveita sukeltamisesta ja matkustelusta. Täältä on paljon halvemmat lennot esimerkiksi kaukoitään kuin Suomesta. Ja toivottavasti vois jäädä tän vuoden jälkeen vähän rahaa säästöönkin niin sais edes vähän lyhennettyä sitä asuntolainaa. Taitaa vaan mennä kaikki rahat matkusteluun ja sukeltamiseen...heh. Vapaapäivillä voin mennä salille ja spa:han, tanssitunneille tai vaikka ottamaan aurinkoa altaalle tai shoppailemaan. Suomessa saisin maksaa 70e/kk salikortista ja yli 40e/kk bussilipusta. Täällä ei sellaisista tarvitse murehtia, ne on ilmaisia mukaanlukien asuminen ja siihen liittyvät kustannukset. Taksit vie mihin vaan pilkkahintaan verrattuna Suomeen ja shoppailubussit on ilmaisia jos haluaa mennä niiden aikataulujen mukaan. Julkista liikennettä ei ole, mutta shoppailemaan on kuitenkin bussiaikataulu olemassa; huomaa mitkä asiat on täällä tärkeitä. Iltaisin joskus grillataan naapurissa tai kotona; tai kun on vapaa viikonloppu niin aina on jotkut kemut tai sukellusreissu tiedossa. Suurin osa viikonlopuista on kuitenkin töitä, joten ei tartte miettiä mitä tekee. Ja nää asunnot itsessään on aika hulppeat täällä Al Yamama 3:ssa. Kaikilla ei edes täällä ole läheskään näin hyvin asiat. Tää on vähän niinkuin olis osittain lomalla mutta sitten työ on ihan kamalaa. Sen kuitenkin jaksaa kun vapailla voi todellakin rentoutua kunnolla. Tää on jotain kummallista muka-elämää tällaisissa hulppeissa villoissa muurien sisäpuolella josta pääsee taksilla ulkomaailmaan. Jollain oudolla tavalla kiehtova vaihe elämässä, josta aion ottaa kaiken irti minkä saan. Kaiken kukkuraksi mulla on tosi tosi kivat kämppikset. Tänään mennään Ikeaan, jee!

Miniloma todellisuuden tuolla puolen...

Nyt alkaa helpottamaan. Työt alkoi sujumaan heti kun pääsin siitä mun ohjaajasta eroon ja sain alkaa tekemään hommat siinä järjestyksessä kuin itse haluan. On edelleen paljon juttuja jotka estää keskittymisen olennaiseen, mutta ainakaan ei ole kukaan hengittämässä niskaan ja vaatimassa mahdottomia. Enkä mä ole enää "se uusi". Meille on tullut mun jälkeen jo kuusi uutta hoitajaa ja siitä seurauksena ei enää olekaan pakko tehdä sitä pakollista ylityötä. Olen jo alkanut ymmärtämään filippiinoenglantia paremmin eikä joka lauseen jälkeen tarvitse pyytää niitä toistamaan. Olen myös oppinut muutaman perussanan arabiaa, joten pystyn jotenkin kommunikoimaan potilaiden kanssa elekielen lisäksi myös puhumalla.  Asiat alkaa loksahdella paikoilleen kuin taikaiskusta.

Viimeiset 3 pvää vietin Jeddassa sukelluskurssilla. Kolmessa päivässä viisi sukellusta ja meikä on koukussa totaalisesti. Alkukurssi ja allasharjoitukset järjestettiin täällä meidän compoundin uima-altaassa viime viikolla. Kuin olisi kotiinsa tullut kun pääsi sinne veden alle. Jeddassa sukelleltiin enimmäkseen kymmenessä metrissä mutta kurssiin kuului myös 18m sukellus. Nyt olen virallisesti PADI Open water diver. Punaisenmeren nähtävyydet on kuin jostain toiselta planeetalta. Törmättiin kilpikonnaan, kitarahaihin ja mureenaan kaikkien mitä ihmeellisimpien akvaariokalojen ympäröimänä. Se haikaan ei pelottanut yhtään, kun oli luontodokumentista jäänyt sellainen muistikuva ettei kovin moni hailaji hyökkää ihmisiä päin ja tämä näytti semmoiselta ystävälliseltä...Mua ei onneksi ole traumatisoitu näyttämällä Tappajahai-elokuvaa liian nuorena. Enemmän pelkäsin sitä mureenaa joka kurkisteli korallin kolosta. Aluksi oli vaikeaa kontrolloida itseään veden alla, mutta nyt olen kuin yksi kaloista. Tiesin jo etukäteen että haluan sukeltamaan kun olen lapsesta asti ollut niin pähkinöissä niistä akvaariokaloista ja vedenalaisista luontodokumenteista. En vaan tajunnut että se olis näin mullistava kokemus. Laitoin välillä kädet sivuille ja silmät kiinni ja leijuin. Ja kun avasin silmät olin siellä ihmeellisessä vesimaailmassa josta ei halua lähteä pois. Samanlainen tunne on ollut monta kertaa unimaailmassa ja on aivan kummallista että sen fiiliksen voi kokea ihan oikeastikin. Harmi vaan että ilmaa on vaan tietty määrä ja sukellusaikaa rajoittaa myös se kuinka syvälle sukeltaa ja kuinka paljon typpeä kertyy elimistöön. Pisin sukellus kesti 56 min. mutta siinä oltiin vain max. 9 metrissä.  Ryhmätunne oli myös mahtava kokemus kaikkien hankaluuksien jälkeen, joita töissä on ollut pari ekaa kuukautta. Tutustuin uusiin ihmisiin, joista joistakin voisi tulla jopa ystäviä jatkossa.Oli ihana löytää monta kaltaistaan ja olla just niin "iso lapsi" kuin haluaa. Sheraton Beach Resort Jeddassa oli myös aiheeseen sopivan letkeä sekä sopivan luksus -paikka. Unohdin kokonaan olevani Saudi Arabiassa kun bikinit päällä hain ravintolasta ilmaisia pehmiksiä kaikille. Ilma oli kuuman lisäksi kosteaa ja joka paikassa oli vihreää sen typerän hiekan sijasta. Elettiin melkein pelkällä jätskillä ja aurinkoenergialla se kolme päivää.

Tänään oli vielä vapaapäivä; nukuin univelat pois ja lekottelin altaalla. Siivoojat kävi pesemässä kämpän katosta lattiaan sillä aikaa kun me käytiin tyttöjen kanssa shoppailemassa. Täytyy myöntää että on täällä jotkut asiat ihan kivastikin. Mikään hyvä ei tule ilmaiseksi ja pitää osata nauttia niistä hetkistä kun huomaa olevansa oikeasti onnellinen. Seuraavaa sukellusreissua suunnitellen kiitos ja hyvää yötä :D