Nyt alkaa helpottamaan. Työt alkoi sujumaan heti kun pääsin siitä mun ohjaajasta eroon ja sain alkaa tekemään hommat siinä järjestyksessä kuin itse haluan. On edelleen paljon juttuja jotka estää keskittymisen olennaiseen, mutta ainakaan ei ole kukaan hengittämässä niskaan ja vaatimassa mahdottomia. Enkä mä ole enää "se uusi". Meille on tullut mun jälkeen jo kuusi uutta hoitajaa ja siitä seurauksena ei enää olekaan pakko tehdä sitä pakollista ylityötä. Olen jo alkanut ymmärtämään filippiinoenglantia paremmin eikä joka lauseen jälkeen tarvitse pyytää niitä toistamaan. Olen myös oppinut muutaman perussanan arabiaa, joten pystyn jotenkin kommunikoimaan potilaiden kanssa elekielen lisäksi myös puhumalla. Asiat alkaa loksahdella paikoilleen kuin taikaiskusta.
Viimeiset 3 pvää vietin Jeddassa sukelluskurssilla. Kolmessa päivässä viisi sukellusta ja meikä on koukussa totaalisesti. Alkukurssi ja allasharjoitukset järjestettiin täällä meidän compoundin uima-altaassa viime viikolla. Kuin olisi kotiinsa tullut kun pääsi sinne veden alle. Jeddassa sukelleltiin enimmäkseen kymmenessä metrissä mutta kurssiin kuului myös 18m sukellus. Nyt olen virallisesti PADI Open water diver. Punaisenmeren nähtävyydet on kuin jostain toiselta planeetalta. Törmättiin kilpikonnaan, kitarahaihin ja mureenaan kaikkien mitä ihmeellisimpien akvaariokalojen ympäröimänä. Se haikaan ei pelottanut yhtään, kun oli luontodokumentista jäänyt sellainen muistikuva ettei kovin moni hailaji hyökkää ihmisiä päin ja tämä näytti semmoiselta ystävälliseltä...Mua ei onneksi ole traumatisoitu näyttämällä Tappajahai-elokuvaa liian nuorena. Enemmän pelkäsin sitä mureenaa joka kurkisteli korallin kolosta. Aluksi oli vaikeaa kontrolloida itseään veden alla, mutta nyt olen kuin yksi kaloista. Tiesin jo etukäteen että haluan sukeltamaan kun olen lapsesta asti ollut niin pähkinöissä niistä akvaariokaloista ja vedenalaisista luontodokumenteista. En vaan tajunnut että se olis näin mullistava kokemus. Laitoin välillä kädet sivuille ja silmät kiinni ja leijuin. Ja kun avasin silmät olin siellä ihmeellisessä vesimaailmassa josta ei halua lähteä pois. Samanlainen tunne on ollut monta kertaa unimaailmassa ja on aivan kummallista että sen fiiliksen voi kokea ihan oikeastikin. Harmi vaan että ilmaa on vaan tietty määrä ja sukellusaikaa rajoittaa myös se kuinka syvälle sukeltaa ja kuinka paljon typpeä kertyy elimistöön. Pisin sukellus kesti 56 min. mutta siinä oltiin vain max. 9 metrissä. Ryhmätunne oli myös mahtava kokemus kaikkien hankaluuksien jälkeen, joita töissä on ollut pari ekaa kuukautta. Tutustuin uusiin ihmisiin, joista joistakin voisi tulla jopa ystäviä jatkossa.Oli ihana löytää monta kaltaistaan ja olla just niin "iso lapsi" kuin haluaa. Sheraton Beach Resort Jeddassa oli myös aiheeseen sopivan letkeä sekä sopivan luksus -paikka. Unohdin kokonaan olevani Saudi Arabiassa kun bikinit päällä hain ravintolasta ilmaisia pehmiksiä kaikille. Ilma oli kuuman lisäksi kosteaa ja joka paikassa oli vihreää sen typerän hiekan sijasta. Elettiin melkein pelkällä jätskillä ja aurinkoenergialla se kolme päivää.
Tänään oli vielä vapaapäivä; nukuin univelat pois ja lekottelin altaalla. Siivoojat kävi pesemässä kämpän katosta lattiaan sillä aikaa kun me käytiin tyttöjen kanssa shoppailemassa. Täytyy myöntää että on täällä jotkut asiat ihan kivastikin. Mikään hyvä ei tule ilmaiseksi ja pitää osata nauttia niistä hetkistä kun huomaa olevansa oikeasti onnellinen. Seuraavaa sukellusreissua suunnitellen kiitos ja hyvää yötä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti