Aavikon tuulet kutsuu seikkailuun....

Heipparallaa, tässä taas vähän kuulumisia. 

Mun Suomi-loman jälkeen on kaikki mennyt enemmän tai vähemmän hyvin täällä. En tiedä johtuneekohan siitä että päätin vaihtaa asennetta positiivisemmaksi ja testata toimiiko huuhaa-piireissä paljon kohua aiheuttanut ”the law of attraction” todellisessa elämässä. Enivei, toimii taikka ei, mulla on jostain syystä mennyt kaikki ihan sattumalta putkeen sen jälkeen kun sen päätöksen tein. Ja nekin asiat jotka ei ole niin hyvin menneet niin ne osaa jotenkin asettaa omaan mitättömään arvoonsa nyt kun oma ajattelu on käännetty. Antaa nyt vaan kaiken hyvän tulla, on sitä tässä jo kärvistelty ihan tarpeeksi.

Oon nyt ollut vähän toista viikkoa uudessa työpaikassa ja oon aivan onnessani. Kuin olis kotiinsa tullut: Philipsin valvontamonitorit piippailee, kentältä soitetaan ennakkoilmoituksia, potilaat tulee joko ambulanssilla tai helikopterilla; osa potilaista puhisee hengityskoneissa, osa Bipapeissa ja kun on tosi kiire niin se kestää sen hetken ja sitten taas valmistaudutaan seuraavaan kiireeseen. Tiimityö toimii eikä tarvii yksin pakertaa selkä vääränä. Tämä meidän Critical Care on 15 paikkainen iso valvontahuone, jonne tulee kaikkein kipeimmät potilaat. Iso osa meille tulevista potilaista on auto-onnettomuuksien uhreja; pää- ja monivammapotilaita. Paikat T1-T5 on varattu trauma- ja ICU-potilaille, jossa potilas-hoitaja suhde 1:1. Loput potilaspaikat on vähän pienempiä ja yhdellä hoitajalla 1-2 potilasta. Uutta ja jännittävää mulle on lähinnä oleminen osana traumatiimiä. Kuulema maailman neljänneksi suurin traumacenter on tämä National Guardin Critical Care ja jos miettii liikenneonnettomuuksien määrää tässä maassa niin ei ihmetytä miksi. Ja ihan tosiaan täällä osataankin jotain.

Täysin eri meininki nyt täällä töissä kun vertaa edelliseen Adult Careen. Ja siis molemmat ollaan samaa ER:ää (?). Työkaverit kohtelee mua kuin ihmistä, puhuu mulle englantia ja ottaa mukaan keskusteluihin. Johtuneekohan siitä että isompi osa henkilökunnasta on länsimaalaisia tai jostain muista maista kuin filippiineiltä...taikka sitten jokin muu syy tähän yllättävän ystävälliseen käyttäytymiseen. Lisäksi työ itsessään on mielenkiintoista kun potilaat on enemmän sairaita ja tulee olo että mun ammattitaidosta on jotain hyötyäkin; samalla opin vielä uutta. En voi valittaa kyllä nyt mistään.

 

 

Vapaa-ajallakin on tapahtunut. Pari viikkoa sitten käytiin suomalaisporukalla paikallisessa perinneravintolassa Najd Villagessa syömässä ja oli kyllä hieno kokemus. Ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Tarjoilu ja sisustus perinteistä beduiinityyliä ja ruokailu tapahtui lattialla istuen. Alkupalaksi tietty arabialaista kahvia ja tuoreita taateleita, nam ja sitten jotain kummallisia suolataikinakakkuja, sivumakuna joku oksennusta muistuttava…Muuten ruoat kuitenkin maistui ja ihan ähkyssä oltiin.

 

Alkupala Najd Villagessa - taateleita ja arabialaista kahvia suolataikinalla

 

 

 

ja vatsat tuli täyteen

 

Najd Village ulkoa - ja taas mentiin "väärästä" ovesta miesten puolelle, kunnes meidät ohjattiin nurkan taa family-sisäänkäynnille

 

On ollut myös hauskaa taas osallistua kaiken maailman teemabileisiin ja nähdä vanhoja tuttuja loman jälkeen. Samat naamat aina varsinkin näissä meidän compoundin juhlissa pyörii, mutta pitkän loman jälkeen on ollut tosi kiva tavata niitäkin. Viime viikonloppuna oltiin myöskin Suomen embassyn happy hour- tapaamisessa ja tavattiin muita suomalaisia. Zumbatunnitkin on taas aloitettu  ja nyt joku toinenkin tanssitunti on tullut ohjelmistoon, johon aattelin osallistua jos vaan saan aikataulut sovitettua. Jotain ”husslea” ja ”electric slidea” ilmeisesti – ei kyllä oo mitään käryä mitä tanssilajeja ne on.  

Sitten ensi viikolla ois tarkoitus lähteä taas Jeddaan sukeltamaan ja joulukuun alussa aattelin mennä Dubaihin viikoksi; josko sais vihdoin sen laskuvarjohypyn tehtyä...En vielä mene vannomaan uskallanko mutta sellainen ois suunnitelma toistaiseksi...Mukaan ois lähdössä hyppäämään pari kaveria ehkä mun entinen kämppis M. saattais tulla Suomesta mukaan jos vaan saadaan aikataulut sovittua. Suomessa on kuulema vähän tylsää ja lisäksi kylmä…heh.

 

tästä ois siis käytännössä kyse.....haaveet on tehty toteutettaviksi, vai mitä?
 

 

Meille on myöskin E:n kanssa tullut uusi kämppis A. jolle ollaan koetettu neuvoa miten päin täällä kuuluu olla ja elää. Tosi aurinkoinen ja  avoin ihminen tämä uusi, joten varmaan tullaan hyvin toimeen. Se on aina jännää että minkälainen ihminen sieltä tulee ja ollaan oltu onnekkaita nyt tässä suhteessa. On vieläkin edellisiä kämppiksiä J:tä ja M:ää ikävä ja ollaan pidetty yhteyttä facebookissa. Silti elämä on jatkuvaa muutosta ja tällä hetkellä meidän ”perhe” on tällainen.

 

Näin täällä tämä elämä on taas alkanut muotoutua. Tällä hetkellä on hyvä vaihe menossa monessakin suhteessa. Ainoa todellinen huolenaihe on tää arabimaailman kuohunta. Ihan tosissaan joutuu miettimään että kuinka kauan täällä uskaltaa olla ennen kuin alkaa tapahtumaan. Viimeiset uutiset naapurimaista ja etenkin Syyriasta on olleet karua luettavaa. Paljon on spekulaatiota puoleen jos toiseen ja hyvin  huolestuttavia uutisia enemmän tai vähemmän luotettavista uutislähteistä. Ja sellaisen käsityksen on nyt saanut että Saudi Arabia ei ole mikään ihan pieni tekijä tässä yhtälössä ja etenkin Syyrian sodassa ovat hyvinkin sotkeneet lusikkansa soppaan vartta myöten. Odottavalla kannalla valmiina poistumaan jos tarve vaatii; toivottavasti ei ennen toukokuuta tarttis lähteä...

On tää elämä ihmeellistä. Vaikka koko maailma kaatuisi niskaan niin loppupeleissä vain sillä on merkitystä miten itse siihen suhtaudut - vertauskuvallisesti sekä kirjaimellisesti. Muistakaa hymyillä :)